Toisen koiran hankkiminen perheeseen

Kun perheessä on jo yksi koira, saattaa toisen koiran hankkiminen tuntua houkuttelevalta. Mitkä ovat hyödyt ja haitat kahden koiran omistamisessa? Voiko toinen koira muuttaa perheessä ennestään olevan lemmikin tapoja?

On tietysti mahdollista antaa toinen koira uuteen kotiin, jos kahden koiran yhdistelmä ei toimi. Mutta tämä voi olla raskas kokemus perheelle, joka ehtii jo kiintyä toiseenkin koiraan, sekä saattaa tuottaa stressiä perheessä alunperin olleelle koiralle. Toisen koiran hankkiminen tulee olla huolellisesti harkittua.

Koiran hankkiminen ja koiran valintakriteerit

Mikäli toisen koiran hankkiminen tuntuu harkinnan jälkeen edelleen hyvältä ja vaivan arvoiselta ratkaisulta, seuraava pohdinnan aihe on tulokkaan rotu ja sukupuoli. Kahden tai useamman koiran laumassa riskinä on se, että koirat tappelevat keskenään. Todennäköisimmin sopu säilyy eri sukupuolia edustavien koirien välillä, mutta silloin koirat täytyy eristää toisistaan nartun juoksuaikojen ajaksi tai leikkauttaa (steriloida) ainakin toinen koirista. Nartun juoksut saattavat aiheuttaa levottomuutta, syömättömyyttä ja yliseksuaalista käytöstä myös leikatussa uroksessa, joten eristäminen saattaa silti olla tarpeen, vaikka uros ei olisikaan lisääntymiskykyinen. Nartun sterilointi tietysti säästää sekä omistajan että talouden uroskoirien hermoja.

Kahden samaa sukupuolta olevan koiran hankkiminen on järkevää, jos pelkää ei-toivottuja pentuja, mutta tällöin tappeluiden riski kasvaa. Tietyt luonteenpiirteet saavat jotkut koirat sekä reagoimaan herkemmin että myös puremaan kovempaa kuin keskivertokoira, jolloin tappelun syttyessä vammat voivat olla vakavia. Tällaisia luonteenpiirteitä on tyypillisesti koirilla, joita on alunperin jalostettu esimerkiksi luolametsästykseen, koiratappeluihin tai suojelutarkoitukseen. Tämän tyyppisillä koirilla on suuri kivunsieto, suuri taistelutahto eli halu käyttää leukojaan ja usein myös kohtalaisen paljon dominanssia. Erityisesti terrierien, molossien ja tiettyjen palveluskoirarotujen kanssa tulisi siis olla erityisen varovainen toisen koiran valinnassa.

Entä jos koirat ovat hyvin erilaisia? Luonteiden eroavaisuudet saattavat joskus olla turvatekijä. Jos ensimmäinen koira on terävähkö ja provosoituu helposti, silloin on tietysti hyvä, jos toisella on mahdollisimman korkea reaktiokynnys konfliktitilanteissa. Toisaalta taas hyvin erilaisista koirista ei ole toisilleen sitä seuraa ja iloa, mitä omistaja usein toivoisi. Jos esimerkiksi toista kiinnostaa vain nuuskutella jälkiä ja toinen yrittää saada aikaan riehakasta leikkiä, samankin talouden koirat saattavat elää hyvin erillään toisistaan.

Liian suurta kokoeroa kannattaa välttää. Iso koira voi loukata pienempää täysin vahingossa, esimerkiksi törmäämällä siihen tai astumalla sen päälle.

Koiran hankkiminen toiselle seuraksi

Useat koirat kärsivät yksinäisyydestä ja pahimmillaan tämä tunnetila kehittyy eroahdistukseksi. Tällaiseen perheeseen toisen koiran hankkiminen on aina suuri riski, etenkin jos hankittava koira on pentu. Tällöin uusi pentu katsoo mallia perheen vanhemmasta koirasta ja oppii pian ahdistuskäyttäytymisen esikuvaltaan, jolloin tilanne saattaa johtaa siihen, että perheessä on pian kaksi eroahdistuksesta kärsivää koiraa. Parasta olisikin, että uusi hankittava koira olisi iältään eroahdistunutta koiraa vanhempi ja luonteeltaan rauhallinen ja tasapainoinen.

Miten ja milloin tuoda uusi koira laumaan?

Kahden koiran hankkiminen yhtä aikaa tai liian lyhyellä aikavälillä voi johtaa siihen, että koirat leimautuvat enemmän toisiinsa kuin ihmiseen. Toinen koira myös helposti matkii ensimmäisen käytöstä, joten ensimmäisen olisi hyvä olla kunnolla tapakasvatettu ennen kuin laumaan tuodaan uusi koira. Yleensä suositellaan vähintään kahden vuoden ikäeroa saman perheen koirille.

Koirien totuttaminen toisiinsa voi olla hyvinkin helppoa. Jos ensimmäinen koira on uros, se todennäköisesti ottaa ilolla vastaan kotiinsa narttukoiran. Tässä tapauksessa omistajan tehtävä on lähinnä valvoa, että uros ei ahdistele uutta tulokasta liian innolla. Myös pikkupennun voi yksinkertaisesti kantaa kotiin ja antaa koirien tutustua. Useimmat aikuiset koirat suhtautuvat pikkupentuihin neutraalin välttelevästi, mutta eivät aggressiivisesti. Tämäkään sääntö ei päde sataprosenttisesti, joten tilannetta kannattaa tarkkailla ja ainakin ensimmäisiksi viikoiksi eristää koirat toisistaan silloin, kun ne eivät ole ihmisen valvonnan alla. Vaikeuksia voi olla odotettavissa, jos toinen koira on jo aikuinen tai lähellä sukukypsyyttä. Tällaisessa tilanteessa on paras antaa koirien tutustua ensin neutraalilla maaperällä.

Myöhempien konfliktien välttämiseksi kannattaa ennaltaehkäistä kaikki kilpailu koirien välillä. Koirat tulisi ruokkia hallitusti, joko eri tiloissa tai niin, että ne odottavat käskyn alla lupaa mennä omille ruokakupeilleen. Oviaukot ja portit ovat riskitilanteita, jos koirat saavat rynniä niistä läpi viidakon lakeja noudattaen. Kiihtymys ja ahtaat tilat laukaisevat helposti aggressioita jopa sellaisissa koirissa, jotka muulloin ovat rauhallisia ja lauhkeita. Lattialle jätetyt luut ja lelut voivat aiheuttaa vahtimista, joten turvallisinta olisi antaa nekin valvotussa tilanteessa.

Toisen koiran hankkiminen perheeseen tuo paljon iloa sekä perheelle että perheessä jo asuvalle koiralle, mutta uuden koiran hankkiminen tulee olla huolellisesti harkittua.

Eläinlääkäri Petri Bäcklund

Vastaukset


9 Vastatut Toisen koiran hankkiminen perheeseen

  1. neavituttaa says:

    Nea ole hiljaa, ketään ei kiinnosta kymmenenvuotiaan mielipide.

    Se, että molemmat koirat ovat samaa sukupuolta ei aina välttämättä tarkoita tappelua, vaan joskus voi olla melkein helpompi ottaa kaksi samaa sukupuolta olevaa, etenkin jos aiempi koira on narttuja kohtaan seksuaalisesti ylikiinnostunut. Oma sheltti-urokseni tulee yhtä hyvin toimeen sekä narttujen, että urosten kanssa ja alistuu taistelutilanteessa, esimerkiksi tälläisen koiran kanssa on ihan sama kumman sukupuolen toisen yksilön otat.
    Pitää katsoa omasta koirasta miten se suhtautuu toisiin koiriin/pentuihin ennen kuin valitset sukupuolen.
    Joten ei yleistetä noin.

  2. Tiinu says:

    Itselläni on belggari-lapinkoira narttu (7kk) ja ihan pienestä asti todella hyvin sosiaalistettu. nyt olen hankkimassa seuraksi kultaisennoutajan narttupentua. Mielestäni tuntuu hyvältä ratkaisulta ottaa uusi pentu kun vaha koira on vielä ”pentu” mutta oppinut jo käytöstavat ja pitää ihmisiä laumanaan. Onko samoja ajatuksia?

  3. Acorn says:

    Meidän ensimmäinen uroskoira oli n.1v, kun törmäsimme kotia tarvitsevaan urospentuun. Koirat tapasivat neutraalilla maaperällä, jonka jälkeen veimme molemmat koirat kotiin. Näiden välillä ei koskaan ollut kuin alussa pari pientä nokkimisjärjestyksen määrännyttä kahnausta.

  4. tyttö says:

    Entä jos oma uroskoira on pennun saapuessa 2,5 vuotias, oma koira ei ole aggressiivinen uroksille.. ei provosoidu helposti jos muut haastavat, puolustautuu toisaalta jos toinen uros hyökkää päälle. Ei muutenkaan kauheasti ole komentanut nuorempiakaan koiria puistossa. Oma koira on myös todella paljon narttujen hajujen perään. olen ajatellut urospentua. Kun pentu olisi yli vuoden, eka uros olisi jo 3,5 v. narttupentu olisi aika varmasti leikattava, sitä en haluaisi tehdä. Oma uros jalostusrotu, ei voi leikata, enkä halua. Onko ihan sattumasta kiinni tulisiko vanha koirani uuden urospennun kanssa toimeen?

  5. Terriääri says:

    Minä vain: Asettaisin etusijalle sukupuolen valinnassa tämän 10 v iän sijasta sen yleisen suhtautumisen toisiin uroksiin/narttuihin. Agressiivinen muille uroksille = narttupentu, yliaktiivinen narttujen suhteen = urospentu, jotakin noiden väliltä = vaikea valinta. 🙂

  6. Terriääri says:

    Nea: Avain koirien onneen on, että ne saavat olla rauhassa koiria ja sinä/te laumanjohtajana/-johtajina kohtelet niitä sen mukaan. Koiraa ei tule liiaksi inhimillistää ja rinnastaa perheen ihmisjäseniin(=tunteet kuriin). Annatte ruokaa, lenkkejä ja leikkejä/hellyyttä tasapuolisesti kaikille yksilöille, niin koirat kyllä selvittävät omat nokkimisjärjestyksensä helposti ihan keskenään.

  7. nea says:

    minä vain täälä tulee vastaus:kanattaa ottaa naaras koska uros ja uros alkavat yleensä tappelemaan.

  8. nea says:

    meillä on monta koiraa ja yksi on vanhin sen nimi on heta. sellainen joka on aina sisällä. Se on meille hyvin rakas. mutta päätimme sitten ottaa siskoni koiran maisa jonka heta tunsi ennestään. Mutta nyt tuntuu niinkuin heta luulisi että hylkään sen. ja minulle tulee paha mieli… Tarvitsen vinkkejä t:10v Nea

  9. minä vain says:

    entä jos toinen koira on vanhempi? eli esim. 10vuotias herra saa seurakseen pennun. A) kannattaako ottaa uros vai naaras? b) miten tilanteessa yleensä käy?

The comments are closed.