Ranskanbulldoggi

Ranskanbulldoggi eli ranskis on vankka pieni koira, jonka aurinkoinen luonne ei jätä ihmisiä kylmäksi. Monen ranskanbulldoggin elämää varjostavat kuitenkin liioitellusta rakenteesta johtuvat terveysongelmat, ja rodun jalostuksen ohjaaminen terveempään suuntaan on oleellisen tärkeää. Tilannetta ei helpota rodun suosion räjähdysmäinen kasvu viime vuosina.

Ranskanbulldoggi on vankkarakenteinen pieni koira.

Ulkonäkö

Ranskanbulldoggi on matala, lihaksikas koira. Se painaa 8–14 kiloa ja sen säkäkorkeus on 35 sentin tietämillä. Pienestä koostaan huolimatta ranskanbulldoggi ei ole siro eikä hento vaan tiivisrunkoinen molossikoira pienoiskoossa. Sen kuono on lyhyt, leveä ja litteä, häntä luonnostaan erittäin lyhyt, usein rustottunut tai koukkuhäntä. Korvat ovat suuret, tylppäkärkiset ja pystyt. Ranskanbulldoggin turkki on lyhyt ja sileä, värivaihtoehtoja ovat erilaiset ruskean sävyt ja tiikerijuovikas. Valkoiset läiskät sallittuja, myös niin että valkoinen on hallitseva väri.

Historia

Ranskanbulldoggin esihistoria on sama kuin muillakin mastiffi- ja bulldoggityyppisillä koirilla: tiibetinmastiffia pidetään vanhimpana kantatyyppinä eurooppalaisille vahti- ja taistelukoirille. Englannissa käytettiin bulldoggeja jo 1200-luvulla tappelukoirina järjestetyissä otteluissa, joissa yksi tai useampia koiria laitettiin suljetulle areenalle härän tai karhun kanssa. Erilaisten eläinten taisteluttaminen toisiaan vastaan oli suosittua ”huvia” Englannissa satojen vuosien ajan, ja kyseinen ajanviete kiellettiin lailla vasta vuonna 1835.

Entinen taistelukoira on nykyisin ystävällinen seurakoira.

Näistä koirista syntyi Englannissa englanninbulldoggi, ja Ranskaan tuoduista bulldoggeista muotoutui pienempi, pystykorvainen vastine saarivaltion ylpeydelle. Ranskaan tuotuja bulldoggeja risteytettiin terriereihin, jolloin saatiin aikaan pienempi koko ja kiinnostus tuhoeläinten pyyntiin. Historiansa alussa ranskanbulldoggia on käytetty hiirten ja rottien pyydystäjänä. Virallinen rotu siitä tuli vuonna 1898, ja se on sen jälkeen niittänyt suosiota seurakoirana ympäri maailman. Suomessa viime vuosina havaittu ”pikkukoirabuumi” näkyy myös ranskisten rekisteröinneissä, jotka ovat nousseet kymmenessä vuodessa alle sadasta yli viiteensataan pentuun vuodessa.

Muotirodun asema ei ole yleensä rodulle hyväksi, ja ranskanbulldoggikin on joutunut kärsimään suosion lieveilmiöistä. Ranskanbulldogit ry toteaa, että pentujen kova kysyntä on houkutellut kasvattajia teettämään pentuja koirilla, joita ei kenties muuten olisi käytetty jalostukseen. Eläinlääkäriasemille suunnatun kyselyn tulokset viittaavat siihen suuntaan, että kannan kasvaessa myös luonne- ja terveysongelmat ovat lisääntyneet.

Luonne

Iloinen, itsevarma luonne on ranskanbulldoggin vahvuus. Suurin osa ranskiksista on luonteeltaan ihanteellisia seurakoiria: avoimia, sosiaalisia ja sopeutuvaisia. Bulldoggiperimä näkyy sitkeydessä, halukkuudessa liikkua ja joskus melko rajuissakin leikeissä toisten koirien kanssa. Terve ranskanbulldoggi, jolla on riittävän avoimet hengitystiet, kulkee mielellään mukana pitkilläkin lenkeillä. Lämpimällä säällä kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä pienikin hengitysteiden ahtaus altistaa koiran pitkäkuonoisia tovereitaan nopeammin lämpöhalvaukselle.

Lämpimillä ilmoilla ranskanbulldoggin liikuntaa tulisi rajoittaa, sillä rotu on erityisen altis lämpöhalvaukselle. Päivän kuumimpana aikana koira kannattaa pitää sisätiloissa, ja sitä voi viilentää esimerkiksi märillä pyyhkeillä.

Terveys

Ranskanbulldogin terveysongelmista vakavimpina pidetään sen liioiteltuun ulkomuotoon liittyviä hengitysvaikeuksia, selkärangan kehityshäiriöitä ja synnytysvaikeuksia. Kennelalan järjestöt ovat viime vuosina heränneet koirarotujen terveysongelmien vakavuuteen ja neuvoneet kasvattajia ja tuomareita valitsemaan terveempiä koiria palkittaviksi ja jalostukseen. Suunta on toivottavasti parempaan, mutta jalostuksen ylilyönnit eivät häviä hetkessä.

Brakykefaalinen kallonmuoto eli lyttykuono on jo itsessään kehityshäiriö, joka on jalostuksella saatu vakiintumaan tiettyjen rotujen ominaisuudeksi. Jos lyhytkuonoisuuteen yhdistyvät ahtaat ylähengitystiet eli sierainaukkojen ja -onteloiden ahtaus, koiran elimistö voi olla kroonisesti hapenpuutteessa. Tämä taas kuormittaa sydäntä ja alentaa koiran yleistä rasituksensietoa. Myös pidentynyt kitalaki voi häiritä ilman virtausta hengitysteissä. Rohiseva hengitys ja vaahdon tai liman pulauttelu viittaavat todennäköisesti liian pitkään kitalakeen suhteessa lyhyeen kuonoon. Ranskanbulldoggin hengitysvaikeuksia on mahdollista helpottaa kirurgisesti, mutta leikkaushoitoa tarvinneita koiria ei tulisi käyttää jalostukseen.

Lyhyt kuono on kehityshäiriö, jota ihminen on jalostuksessa suosinut muun muassa siksi, että suuret silmät ja lyhyt kuono vetoavat hoivaviettiimme.

Ranskanbulldoggilla tavataan selkärangan epämuodostumia kuten kiilanikamia, spondyloosia ja välilevytyrää. Kiilanikamat ovat seurausta kaikille bulldoggiroduille tyypillisestä korkkiruuvihännästä, joka muodostuu näistä epämuotoisista nikamista. Koska häntä on selkärangan jatke, on todennäköistä että epämuodostuneen hännän lisäksi selkärankakaan ei ole kehittynyt normaalisti. Yhdysvalloissa tehdyn ortopedisen tutkimuksen mukaan yli 95 prosentilla ranskanbulldogeista on epämuodostuneita selkänikamia. Ranskanbulldogit ry suosittelee käyttämään jalostukseen koiria, joilla on hiukan totuttua pidempi ja suorempi häntä. Jalostuskoirille suositellaan selän röntgenkuvausta, jotta jalostuskäytöstä saadaan karsittua pois vakavaa spondyloosia sairastavat tai välilevyjen kalkkeutumisesta kärsivät yksilöt.

Ranskanbulldoggin pää ei saisi olla kohtuuttoman suuri, muuten luonnolliset synnytykset ovat mahdottomia. Jalostuksessa ollaan hiljalleen suuntaamassa parempaan päin ja näyttelyissä pyritään palkitsemaan rakenteeltaan liioittelemattomia koiria.

Ranskanbulldoggeilla esiintyy paljon tulehdussairauksia. Osa niistä liittyy suoraan koiran rakenteeseen: esimerkiksi ihon poimuisuus aiheuttaa ärsytystä, hiertymiä ja tulehduksia ja liian lyhyt ja tiivis häntä johtaa peräaukon seudun ongelmiin. Joskus tiiviisti kiertyvä häntä voi estää normaalin ulostamisen, jolloin häntä täytyy amputoida. Silmien pinnan ärsytystä aiheuttavat luomien kiertymät (ektropion ja entropion) ja sisäänpäin kasvavat ripset. Rakenteellisia ärsytyksen aiheuttajia on mahdollista korjata kirurgisesti, mutta leikkaushoitoa tarvinneita koiria ei tulisi käyttää jalostukseen.

Atopia on ranskanbulldoggeilla yleinen vaiva. Lievimmillään atopiataipumus näkyy kuivana ihona ja ajoittaisena rapsutteluna, pahimmillaan se voi aiheuttaa vakavia ihotulehduksia ja muitakin tulehdustiloja. Atopiaan taipuvaista koiraa ei saisi käyttää jalostukseen, sillä kyseessä on perinnöllinen, koiran ja omistajan elämää rankasti kuormittava sairaus. Myös muita immuunijärjestelmän häiriöitä kuten ruoka-aineallergioita ja demodikoosia tavataan ranskanbulldoggilla usein.

Pienet ranskispennut ovat suloisia. Pennunhankkijan kannattaa silti pitää pää kylmänä ja tutustua vanhempien terveydentilaan huolella.

Kattavan käsityksen saamista ranskanbulldoggien terveydentilasta vaikeuttaa tehtyjen terveystutkimusten vähäisyys. Viralliset lonkkakuva- ja sydäntutkimustilastot koostuvat vasta muutamasta koirasta. Eläinlääkäreille tehdyn kyselyn tulosten mukaan rodusta löytyy synnynnäisiä sydänvikoja, joten jalostuskoirien tutkituttaminen myös sydämen osalta olisi suositeltavaa.

Yleistä

Ranskanbulldoggi on kokonsa ja luonteensa puolesta moneen kotiin sopiva seurakoira. Lukuisat terveysongelmat aiheuttavat kuitenkin kasvattajille suuria haasteita, jotta tulevaisuuden ranskikset olisivat terveempiä kuin nykyiset.

Eläinlääkäri Petri Bäcklund

 

Lähteet:

Eerola T: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2004.

Grandjean D & Haymann Franck: The Dog Encyclopedia. Royal Canin, Diffo Print Italia, Torino, 2010.

Suomen Ranskanbulldogit ry: Ranskanbulldoggi: Jalostuksen Tavoiteohjelma 2012–2016.

http://www.toydogs.net/rb/download.php?f=JTO_ranskis_2011.pdf

www.upei.ca/~cidd

 

Vastaukset


2 Vastatut Ranskanbulldoggi

  1. Leena says:

    Hei! Meillä on ollut myös tuo mainitsemasi ilmavaiva 2vuotta sitten joka oli niin paha että meidän tyttö paukutteli ja haisi ihan karseelle ihan jatkuvalla syötöllä. Hänet tutkittiin ns päästä varpaisiin 3 eri eläinlääkärin toimesta ja mitään elimellistä syytä ei löytynyt. Vihdoinkin siihen viimeinen eläinlääkäri käynti ratkaisi tämän tosi inhottavan rajun haju ongelman joka oli: Ruokien vaihto. 2vuotta on mennyt loistavasti ilman ilmavaivoja. Meidän Ranskin tyttömme söi Royal Caninin ranskanbulldoggin raksuja ja myöskin muutamaa muuta raksu merkkejä. Kaksi vuotta on syönyt Trovet ankka-perunaa tai Trovet peura-perunaa jotka tosin hieman hinnakkaita (3kg 20€) edellisiin merkkeihin. ilmavaivoja ei näillä eväillä ole ilmennut, ihanaaaa! Toivottavasti olet saanut ilmavaivan koiraltasi tai jos tästä on nyt hyötyä niin kiva juttu:) Ai niin meidän tyttö on allergisuuteen taipuvainen jolla on todettu veritutkimuksin varastopunkki allergia kuin myös atooppinen ihon laatu. Kaikki ok tällä hetkellä hyvin, kiitos raksujen ja lääke shampoon.

  2. edasi elina says:

    Minulla ranskis Rex 7 vuotta ja sillä on ollut ilmavaivoja koko ajan. Ja haluaisin tietää jotain niiden hoitamiseksi ja ainakin vähentämiseksi. Rex syö Royal Canin Ranskanbuldogeilla valmistettua ruokaa se autooi mutta nyt ovat ilmavaivat palanneet. Olisin kiitollinen jos saisin vihjeen miten niitä vähennetään.

The comments are closed.