Labradorinnoutaja

Labradorinnoutaja on tarmokas työskentelijä ja lempeä seuralainen. Touhukkaita luppakorvia voi tavata niin opaskoirina, riistan noutajina, tullin ja poliisin virkakoirina kuin perhe- ja harrastuskoirinakin.

 

Labradorinnoutaja, puheessa usein labradori tai labbis, on monipuolisuutensa ansiosta yksi maailman yleisimmistä koiraroduista.

Ulkonäkö

Labradorinnoutaja on keskikokoa suurempi, lihaksikas ja aktiivinen koira. Aikuinen uros painaa noin 30–40 kiloa ja narttu noin 25–35 kiloa. Labradorinnoutajan turkki on kaksikerroksinen, tiivis ja lyhyt. Vettähylkivän päällyskarvan alla on pehmeä alusvilla. Rotumääritelmän hyväksymiä värejä on kolme: musta, suklaan- tai maksanruskea ja keltainen, joka voi vaihdella vaalean kerman väristä ketunpunaiseen.

Historia

Rodun alkujuuret ovat Kanadan rannikolla. Sieltä tuotiin vedessä työskenteleviä koiria Englantiin, missä niihin risteytettiin paikallisia lintukoiria. Labradorinnoutajan esi-isät ovat kotoisin samalta seudulta kuin newfoundlandinkoirat, mutta Englantiin tuodut koirat edustivat omaa, tunnistettavaa tyyppiään; lyhytkarvaisempaa ja pienempää kuin karvaisempi serkkunsa. Lyhyen turkin etuna oli sen nopea kuivuminen hyisessä vedessä työskentelyn jälkeen.

Kanadassa kalastajat käyttivät koiria apunaan erilaisissa noutotehtävissä, esimerkiksi kuljettamaan köysiä veneestä toiseen, mutta Ison-Britannian alueella yleistyessään labradorinnoutajasta tuli ensisijaisesti metsästyskoira. Rodun ominaisuuksia riistaa noutavana koirana vaalitaan vielä nykyisinkin, vaikka hyvin pientä osaa maailman labradorinnoutajista enää käytetään metsästykseen.

 

Labradorinnoutaja on suuri apu sorsastajalle. Labradorinnoutaja löytää kaislikosta muiden metsästäjien jäljiltä haavakoita ja parhailla lintujärvillä saalista voi kertyä todella runsaasti. 

Luonne

Tyypillinen labradorinnoutaja on luonteeltaan avoin, ystävällinen, innokas ja työhaluinen. Nuoren labradorinnoutajan energisyys saattaa tuntua loputtomalta, eikä koiraa kannatakaan yrittää liikunnalla varsinaisesti väsyttää. Koiran tulee toki saada runsaasti ulkoilua ja tekemistä, mutta omistaja päättää, milloin levätään. Muuten tuloksena on ylikierroksilla käyvä, stressaantunut koira, joka ei osaa rauhoittua.

Labradorinnoutajan jalostuksessa on tavoiteltu koiraa, joka olisi ystävällinen ihmisille ja vähintään välinpitämätön toisia koiria kohtaan. Useimmiten labradorit ovatkin luonteeltaan avoimia ja miellyttäviä. Ne ovat kaikenikäisten perheenjäsenten lempeitä ja kärsivällisiä seuralaisia, jotka hyväksyvät vieraat taloon häntää heiluttaen eivätkä etsi tappelua muiden koirien kanssa.

Poikkeuksiakin toki löytyy. Etenkin uroksilla saattaa olla voimakas sukupuolivietti ja siihen liittyen niillä voi esiintyä mahtailua muille uroksille. Omistajan tulee varautua jämäkästi osoittamaan koiralle, mikä on sallittua käytöstä ja mikä ei. Kuten missä tahansa rodussa, myös labradorinnoutajissa voi olla suurestikin luonteeltaan rodun yleislinjasta poikkeavia yksilöitä. Pennun vanhempiin tutustumalla ja niiden käytöstä tarkkailemalla voi melko suurella todennäköisyydellä ennustaa pennun tulevaa suhtautumista ihmisiin. Oma vaikutuksensa on toki myös pentuajan kokemuksilla.

Kaksi eri linjaa

Nykyisen labradorinnoutajan voi karkeasti arvioiden sanoa jakautuneen kahteen päätyyppiin, näyttely- ja metsästyslinjaiseen. Molempien linjojen ääripäät ovat kaukana siitä alkuperäisestä, sitkeästä, kylmänkestävästä kanadalaisesta koirasta, jonka pohjalta englantilaiset loivat lintukoiransa.

Metsästyslinjainen labradorinnoutaja. Kuva: Ida Takala.

Metsästyslinja

Metsästys- eli field trial -linjoissa on tavoiteltu nopeutta ja räjähtävää suorituskykyä metsästyskokeita silmälläpitäen. Tämän linjan koirat ovat yleensä myös erityisen pehmeitä ja nöyriä ohjaajaa kohtaan. Nopeuden ja näyttävyyden tavoittelun seurauksena metsästyslinjaiset ovat usein hyvin kevytrakenteisia ja ohutturkkisia, mikä taas johtaa siihen, että ne palelevat helposti. Myös luonteiden suhteen jalostus hakee vielä tasapainoa, sillä kiihkeys ja vilkkaus kääntyvät helposti hermostuneisuudeksi, ja herkkyys ja pehmeys ovat tuoneet sivutuotteena epävarmuutta luonteeseen.

Näyttelylinja

Näyttelylinjaiset labradorinnoutajat taas ovat alkuperäistä tyyppiä tukevampia ja lyhytjalkaisempia. Niitä on jalostettu ensisijaisesti rotutyypillisen ulkomuodon perusteella, joten ne eivät välttämättä ole niin hyvin ohjattavia tai yhtä innokkaita työskentelijöitä kuin metsästyslinjaiset. Kotikoiraksi näyttelylinjainen saattaa sopeutua paremmin kuin metsästyslinjainen, sillä se ei yleensä ole aivan niin energinen ja vilkas kuin hoikempi sukulaisensa.

Kahden päälinjan lisäksi osa kasvattajista pyrkii tuottamaan dual purpose -koiria, eli labradoreja, jotka sekä näyttävät rodunomaiselta että haluavat työskennellä.

Labradorinnoutaja seurakoirana

Suurin osa maailman labradoreista elää kotikoirina ilman sen kummempaa harrastusta tai työtä. Seurallisena ja ystävällisenä koirana labradorinnoutaja nauttii ihmisten huomiosta, ja sille on tyypillistä hellävarainen ja hyvähermoinen käytös pienten lasten kanssa. Suosio perhekoirana ei ole sattumaa.

 

Labradorinnoutaja sopii ystävällisen luonteensa ja seurallisuutensa vuoksi lapsiperheisiin.

Labradorin hankintaa harkitessaan kannattaa kuitenkin muistaa rodun alkuperäinen käyttö – labradorinnoutaja on metsästyskoira, joka jaksaa olla tuntikausia mukana jahdissa, etsiä haavakkoa tiheästä kaislikosta, tuoda löydetyt saaliit ohjaajalleen vaikeidenkin esteiden yli, ja niin edespäin – ja ymmärtää, että koiralle on tarkoituksella jalostettu sitkeä ja energinen luonne.

Labradorinnoutaja tarvitsee runsaasti liikuntaa ja hyvän peruskoulutuksen, ja silti on hyvin todennäköistä, että se nuorena yksinollessaan askartelee hampaillaan lähiympäristöään uuteen uskoon. Labradorinnoutajaa ei voi myöskään jättää lasten vastuulle, sillä voimakas, innokas koira tarvitsee aikuisen ulkoiluttajakseen. Jos labradoria hankkiva ymmärtää, ettei ole ottamassa koristekoiraa hyllyyn, hän saa palkaksi vaivannäöstään lempeän ja kiintyvän ystävän.

Työkäyttö

Väsymätön luonne ja hyvä hajuaisti ovat labradorinnoutajan valtteja, kun tulli, poliisi tai armeija tarvitsee työkoiraa hajuntunnistustyöhön. Koira voidaan opettaa etsimään ja tunnistamaan esimerkiksi huumeita, räjähteitä tai tupakkaa. Poliisin erikoiskoulutetut koirat osaavat myös ilmaista tietyn ihmisen hajun.

 

Opaskoiraksi koulutetut labradorinnoutajat helpottavat lukemattomien näkövammaisten arkielämää.

Labradorinnoutaja on maailman yleisin opaskoirarotu. Opaskoirakouluilla on jo omia sukulinjojaan, joita on jalostettu usean sukupolven ajan nimenomaan opaskoirakäyttöön. Koulutukseen ja jalostuskoiriksi etsitään kuitenkin koko ajan terveitä, työkykyisiä koiria myös harrastuspentueista.

Avustajakoirakoulutuksella on lyhemmät perinteet kuin opaskoirakoulutuksella, mutta siinäkin toimessa labradorinnoutaja on osoittautunut hyväksi rotuvalinnaksi. Avustajakoirat helpottavat liikuntavammaisten arkea esimerkiksi noutamalla käyttöesineitä ja avaamalla ovia. Koiran kanssa eläminen voi myös kannustaa ihmistä aktiivisempaan ja liikunnallisempaan elämäntapaan.

Harrastuskäyttö

Suomessa kiitettävä joukko rodun harrastajia kouluttaa ja vie labradorinsa vähintään noutajien taipumuskokeeseen, jossa yksinkertaisilla nouto- ja etsintätehtävillä todetaan koiran kyky ja halu noutaa riistaa ohjaajalle. Osa jatkaa taipumuskokeiden jälkeen rodunomaisten kokeiden harrastamista, ja monesti samat ihmiset toimivat myös käytännön metsästyksen parissa. Mikäli labradorinnoutaja halutaan säilyttää tehokkaana riistan talteenottajana, tarvitaan ominaisuuksien testaamista, jotta jalostukseen voidaan valita rodunomaisiin tehtäviin soveltuvia yksilöitä.

Labradorinnoutaja sopii mainiosti myös moneen muuhun koiraharrastukseen, ja vuosittaisia koekäyntejä kertyy rodun nimiin tasaisesti tottelevaisuus-, pelastus- ja palveluskoirakokeissa. Labradorin alkuperän huomioon ottaen vesipelastus on sille varsinainen nappilaji, ja rotu kuuluukin lajin vakiokalustoon.

Labradorinnoutajan terveys

Labradorinnoutajakerho ry, labradorinnoutajien rotujärjestö Suomessa, listaa labradorinnoutajien yleisimmiksi terveysongelmiksi luustosairaudet ja atopiatyyppiset ihon, korvien ja tassujen tulehdussairaudet.

Labradorinnoutajalla tavataan paljon lonkkanivelen kasvuhäiriötä eli dysplasiaa, jossa lonkkaluun pää ja lonkkamalja eivät vastaa muodoltaan toisiaan ja nivel on löysä. Mitä pahempiasteinen dysplasia on kyseessä, sen todennäköisemmin se aiheuttaa ajan myötä nivelrikkoa, varsinkin suurikokoisilla koirilla. Noin kolmellakymmenellä prosentilla röntgenkuvatuista labradorinnoutajista esiintyy lonkkaniveldysplasiaa.

Kyynärnivelten kasvuhäiriöistä esiintyy labradorinnoutajalla eri muotoja ja niille on yhteistä nivelpintojen epäyhdenmukaisuus, josta seuraa luuston häiriintyneen kasvun myötä ongelmia.  Kyynärnivelen kasvuhäiriötä on syytä epäillä, jos nuori labradorinnoutaja ontuu etujalkaa pitkään ja vaiva tuntuu pahenevan. Vuoden ikäisen labradorinnoutajan lonkat ja kyynärät on joka tapauksessa suositeltavaa kuvauttaa eläinlääkärillä ja kuvat lähettää Suomen Kennelliittoon arvioitavaksi, jotta koirasta saadaan rodulle jalostuksellisesti tärkeää tietoa käyttöön.

Eriasteiset iho-ongelmat ovat labradorinnoutajilla yleisiä. Lievimmillään koiralla voi olla kuiva ja herkkä iho, mutta ei varsinaista ihottumaa tai allergiaoireilua. Pahimmillaan atopiataipumus invalidisoi koiran aiheuttamalla vakavia ihotulehduksia.  Jalostukseen tulisi pyrkiä käyttämään mahdollisimman terveihoisia labradorinnoutajia, joilla ei esiinny allergioita, kutinaoireita tai jatkuvia ihotulehduksia.            

Muita labradorinnoutajilla tavattavia terveysongelmia ovat esimerkiksi perinnölliset silmäsairaudet, joista vakavimpana pidetään perinnöllistä verkkokalvon surkastumaa, PRA:ta. Se aiheuttaa verkkokalvon solujen surkastumista ja johtaa sokeuteen. Labradorinnoutajille on olemassa geenitesti, joka paljastaa yhden PRA:n muodon, mutta jalostuskoirat tulee silti myös silmäpeilata säännöllisesti. Geenitesti ei paljasta muita labradorinnoutajalla esiintyviä silmäsairauksia, joista esim. harmaakaihi voi kehittyä vasta myöhemmällä iällä.

Useimmilla labradorinnoutajilla on erittäin hyvä ruokahalu. Ahnetta koiraa ei voi pitää vapaalla ruokinnalla, sillä siitä tulee nopeasti ylipainoinen, jos se saa syödä niin paljon kuin haluaa. Ylipaino on koiralle vakava terveysriski.

Yleistä

Hyvin hoidettu ja koulutettu labradorinnoutaja on ystävä vailla vertaa. Toimelias lintukoira on onnellisimmillaan, kun sillä on paljon yhteistä tekemistä omistajansa kanssa. Labradorinnoutajan pentua etsivän on syytä varmistua siitä, että pentueen vanhemmat ja niiden sukulaiset ovat mahdollisimman laajasti terveystutkittuja ja terveeksi todettuja.

Eläinlääkäri Petri Bäcklund

 

Lähteet:

Eerola T: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2004.

Grandjean D & Haymann Franck: The Dog Encyclopedia. Royal Canin, Diffo Print Italia, Torino, 2010.

http://www.thelabradorretrieverclub.com

Labradorinnoutajakerho: Jalostuksen tavoiteohjelma 2010-2014, 2009. http://www.labradori.fi/jalostus/lomakkeet/JTO_labradorinnoutaja.pdf

http://www.upei.ca/~cidd

 

Vastaa tai kommentoi Pakolliset kentät on merkitty *

Jaa kokemuksiasi artikkelin aiheesta muiden lukijoiden kanssa. Huom! älä kysy eläinlääketieteellisiä lääkitys, diagnosointi tai hoito-ohjeita, koska luotettavien hoito-ohjeiden antaminen vaatii aina lemmikin tutkimista ja diagnoosia. Muista, että kanssakeskustelijoilla on oikeus omaan mielipiteeseen. Arvostamme kommenttejasi.