Koiran virtsakivet: uraattikivet

Koiran virtsakivet ovat virtsateissä kipua ja ärsytystä aiheuttavia kappaleita. Virtsakivet muodostuvat pienten virtsakiteiden kasautuessa yhteen. Virtsatietulehdukset, aineenvaihdunnalliset sairaudet, ravinto ja vähäinen nesteen nauttiminen edistävät virtsakivien syntyä. Koirilla virtsakivistä yleisimpiä ovat struviittikivet ja kalsiumoksalaattikivet. Uraattikivet ovat kolmanneksi yleisin koirien virtsakivityyppi. Noin 8 % koirilla tavattavista virtsatiekivistä on uraattikiviä.

Koiran virtsakiviä on useaa eri tyyppiä. Dalmatiankoirilla on perinnöllinen taipumus muodostaa uraattikiviä.

Koiran uraattikivien koostumus

Uraattikivet muodostuvat ammoniumuraatti- ja virtsahappokiteistä. Ammoniumuraattikiteet näkyvät mikroskoopissa suurehkoina ja epäsäännöllisen kokoisina ja virtsahappokiteet pitkänomaisina, pienehköinä ja usein kuusikulmaisina.

Uraattikivien synnylle altistavat tekijät

Uraattikivien synnylle erityisen alttiita rotuja ovat dalmatiankoira ja englanninbulldoggi, ja näissä roduissa urokset sairastuvat useammin kuin nartut. Molemmilla roduilla virtsahapon käyttäytyminen aineenvaihdunnassa poikkeaa normaalista.

Dalmatiankoirilla entsyymivajauksen takia virtsahappoa muodostuu ja erittyy liian suuria määriä virtsan joukkoon. Tämä aineenvaihdunnallinen poikkeavuus löytyy kaikilta dalmatiankoirilta, mutta vain osalla se johtaa uraattikivien muodostumiseen. Uraattikiviä tavataan useimmiten 1–4-vuotiailta dalmatiankoirilta, ja kuuden vuoden iän jälkeen kivilöydösten todennäköisyys vähenee.

Muutkin koirat kuin dalmatialaiset ja englanninbulldoggit voivat sairastua uraattikiviin, ja niillä on usein sairauden taustalla jokin aineenvaihdunnan häiriö. Uraattikivien synnylle altistavia sairauksia ovat maksan sairaudet ja epämuodostumat kuten maksaverenkierron kehityshäiriö (portosysteeminen shuntti).

Maksan toimintahäiriön vuoksi uraattikiteisiin sairastuvia rotuja ovat tyypillisesti kääpiösnautseri, Yorkshiren-terrieri ja shih tzu. Koiran sukupuolella ei ole havaittu vaikutusta maksan toimintahäiriöiden aiheuttamien uraattikivien syntyyn.

Yorkshirenterriereillä esiintyy uraattikiville altistavaa maksaverenkierron kehityshäiriötä.

Koiran uraattikivien aiheuttamat oireet ja diagnosointi

Uraattikivien, kuten muidenkin virtsakivien, oireina ovat tavallisesti virtsaamisvaikeudet ja verivirtsaisuus. Rakossa olevat virtsakivet ärsyttävät koiran virtsarakon limakalvoa ja aiheuttavat siten verenvuotoa. Jos koiran virtsaaminen yhtäkkiä selvästi hankaloituu, sen virtsaputki on saattanut tukkeutua virtsakivestä. Tukkeutunut virtsaputki aiheuttaa hengenvaarallisen tilan, kun virtsa ei pääse poistumaan rakosta.

Koiralla virtsakivi voi juuttua myös virtsajohtimeen munuaisen ja virtsarakon välille, ja tämä on yhtä vaarallista kuin virtsaputken tukkeutuminen. Jos koira vaikuttaa tuskaiselta, sillä on kuumetta, virtsaamisvaikeuksia, vatsan alueen kipuja ja/tai ruokahaluttomuutta ja huonovointisuutta, se tulee viedä välittömästi eläinlääkäriin.

Uraattikivet eivät näy tavallisessa röntgenkuvassa, joten niiden kuvantamiseen tarvitaan hyvälaatuinen ultraäänilaite tai röntgenkuvaus varjoaineen avulla.

Koiran virtsakivet: uraattikivien hoitaminen

Uraattikiviä on mahdollista liuottaa ruokavaliohoidolla. Jos koiran yleinen terveydentila on hyvä ja kivet eivät aiheuta sille kivuliaita oireita, voidaan kokeilla liuotushoitoa. Uraattikivien liuotusruokiin on valittu ravintoaineita, jotka sisältävät vähemmän proteiinia ja puriinia. Lisäksi koiralle voidaan määrätä lääkkeeksi allopurinolia, joka vähentää virtsahapon muodostumista.

Lääkinnällisellä ravinnolla pyritään nostamaan virtsan pH-arvoa, sillä uraattikivet muodostuvat happamassa virtsassa. Liuotuksen tulokset näkyvät yleensä 3–4 kuukauden päästä aloittamisesta.

Liuotusruoka poikkeaa ravintosisällöltään tavallisista ruokintasuosituksista, eikä sillä saa hoitaa pentuja tai tiineitä tai imettäviä narttuja. Koiran muut vaivat tai alttius sydänsairauksille voivat myös toimia vasta-aiheena liuotusruuan käytölle. Liuotusruokien käyttö perustuu aina eläinlääkärin hoitosuunnitelmaan.

Jos liuotusta ei suositella tai koiran tila vaatii nopeaa hoitoa, uraattikivet voidaan leikata tai huuhdella pois rakosta. Virtsarakon huuhtelu tehdään rauhoituksessa. Aluksi koira katetroidaan ja sen virtsarakkoon johdetaan puhdasta keittosuolaliuosta.  Tämän jälkeen vesi poistetaan  rakosta. Tämä toimenpide toistetaan joitain kertoja tarkoituksena huuhdella kaikki virtsakiteet ja pienemmät kivet pois.

Leikkauksessa koiran virtsakivet poistetaan avaamalla koiran vatsaontelo ja virtsarakko. Rakosta otetaan virtanäyte, joka tutkitaan. Virtsakivet poistetaan rakosta ja lopuksi rakko huuhdellaan huolellisesti ja suljetaan ompelein. Virtsaaminen helpottuu heti leikkauksen jälkeen.

Koiran uraattikivien ennaltaehkäisy

Koiran uraattikivien muodostumista voidaan ehkäistä ruokavaliolla. Koira, jolta on leikattu, huuhdeltu tai liuotettu uraattikiviä, kannattaa siirtää ennaltaehkäisevälle ruokavaliolle. Ennaltaehkäisevien ruokien sisältö ei ole niin rajoitettua kuin liuotusruokien, joten niitä voi syöttää jatkuvasti täysravintona. Sekä liuotusruokia että ennaltaehkäiseviä ruokia saa hyvin varustetuilta eläinlääkäriasemilta.

Koirille, joilla uraattikiteiden taustalla on porttilaskimon epämuodostuma, suositellaan rakenteellisen ongelman korjausta leikkauksella.

Eläinlääkäri Petri Bäcklund

 

Huom! Lue myös:

Koiran virtsakivet

Koiran virtsakivet: struviittikivet

Koiran virtsakivet: kalsiumoksalaattikivet

 

Lähdekirjallisuus:

Bowles, M: Stalking stones: An overview of canine and feline urolithiasis. Veterinary Medicine. 556–558. Oct. 2008.

Adams LG, Syme HM: Canine Lower urinary tract diseases. Textbook of veterinary internal medicine. 6th ed. Saint Louis, Mo: Elsevier Saunders, 2005; 1850–1874.

Chew DJ, Buffington CA. Diets and drugs for canine urolithiasis, in Proceedings, VCA Antech Semin: Update on Nephrol/Urol 2006.

Bartges JW et al: Canine urate urolithiasis: etiopathogenesis, diagnosis, and management. Vet Clin North Am Small Anim Pract. 1999; 29(1):161–191.

 

Vastaukset


2 Vastatut Koiran virtsakivet: uraattikivet

  1. Jakke Lehtonen says:

    Jos elimet jätetään pois, niin aiheutetaan enemmän vahinkoa kuin mitä saadaan hyötyä. Ruokasoodan käyttö pH:n tasapainottamiseen on hyödytöntä, ja kaupan päälle saadaan vaadittavilla annoksilla myös vatsaärsytys. Riikan vastaus, kuin myös hänen tekemänsä dalujen raakaruokintaohjelma, on hyvä esimerkki siitä vahingosta, joka saadaan aikaiseksi kun ei tiedetä mitä tehdään.

    Täysin riippumatta tehdäänkö ennaltaehkäisyä kuivalla vai märällä, niin määrätty lainalaisuus pätee: kaikessa, proteiineja (tai ruoka-aineissa mm. elinten kohdalla) noudatetaan maltillisuutta välttäen yliannostusta ja huolehtien mahdollisimman hyvästä sulavuudesta.

    Kaupan päälle on syytä huolehtia, että koira juo riittävän paljon ja liikkuu, niin ruokasoodan voi jättää urheilukoirien bikarbonaattibufferiksi.

  2. Riikka ja Usko says:

    Uraattikiteiden ehkäisyyn voi käyttää hyvin myös raakaruokaa. Ainoastaan sisäelimet, sekä kaikkein puriinipitoisimmat lihat pitää jättää pois. Netistä löytyy Dalmatiankoirille suunniteltu raakaruokavalio. Virtsan pH:n tasapainottamiseen sopii ruokasooda.

The comments are closed.