Koiran virtsakivet: kalsiumoksalaattikivet

Koiran virtsakivet jaotellaan koostumuksen mukaan eri tyyppeihin. Kalsiumoksalaattikivet ovat struviittikivien ohella koiran yleisimpiä virtsakiviä. Niiden esiintyvyys on itse asiassa viime vuosina noussut struviittikivien tasolle. Molempien muodostumista voi jonkin verran ehkäistä sopivalla ruokavaliolla ja riittävällä juomisella, mutta jo muodostuneita kalsiumoksalaattikiviä ei voi liuottaa ruokavaliolla pois kuten struviittikiviä.

Pahimmillaan koiran virtsakivet aiheuttavat virtsatietukoksen virtsaputkeen.

Koiran kalsiumoksalaattikivien synnylle altistavat tekijät

Kalsiumoksalaattikiviä esiintyy useammin uroksilla kuin nartuilla ja useammin kääpiökoirilla kuin suuremmilla roduilla. Riskirotuja ovat kääpiösnautseri, lhasa apso, yorkshirenterrieri, bichon frise, shih tzu ja kääpiövillakoira.

Kalsiumoksalaattikivet ovat tyypillisiä vanhoille, 8–12-vuotiaille koirille. Altistavia tekijöitä ovat myös virtsan tai verenkierron liika kalsiumpitoisuus ja cushingin tauti. Kalsiumoksalaattikivet kehittyvät todennäköisemmin happamassa kuin emäksisessä virtsassa.

Koiran virtsakivien oireet ja diagnosointi

Koiran virtsakivien yleisimmät oireet ovat virtsaamisvaikeudet ja verivirtsaisuus. Virtsakivien oireet voivat vaihdella oireettomasta kivuliaisiin ja vaikeisiin oireisiin. Jos virtsakivi tukkii virtsaputken tai virtsajohtimen, koiran kunto heikkenee nopeasti, sillä tukkeumasta seurannut virtsaamiskyvyttömyys voi aiheuttaa hengenvaarallisen myrkytystilan, virtsarakon repeämisen tai munuaisvaurion. Jos koiran vointi muuttuu nopeasti huonommaksi, se tulee viedä välittömästi eläinlääkäriin.

Koiran virtsakivet voivat aiheuttaa vakavan virtsatietukoksen ja vakavissa tapauksissa ainoaksi keinoksi jää tukoksen avaaminen leikkauksella.

Kalsiumoksalaattikivet näkyvät röntgenkuvassa, joten niiden sijainti voidaan paikantaa röntgenillä. Röntgenkuvassa näkyminen antaa myös viitteitä kivien tyypistä. Virtsakivien tyypin määritys olisi hoidon suunnittelun kannalta tärkeää. Apuvälineitä tähän ovat röntgen- tai ultraäänikuvan lisäksi virtsanäytteen analyysi ja verenkuva, josta voidaan arvioida mahdollisten muiden sairauksien olemassaolo.

Virtsanäytteestä tutkitaan pH-arvo ja suljetaan pois tulehduksen mahdollisuus. Hapan pH ja tulehduksettomuus viittaavat todennäköisemmin kalsiumoksalaattikiviin kuin struviittikiviin. Joskus virtsanäytteen mukana saadaan myös pieniä virtsakiviä tai -kiteitä, joista voi analysoida kivien koostumuksen.

Koiran virtsakivien hoitaminen

Kalsiumoksalaattikiviin ei ole olemassa toimivaa liuotushoitoa, joten hoitovaihtoehtoina ovat leikkaus, virtsarakon huuhtelu ja kivien tarkkailu. Jälkimmäiseen voidaan päätyä, jos koiralla ei ole kivuliaita oireita. Leikkaushoidossa kivien sijaintia tutkitaan ensin röntgen- tai ultraäänikuvalla. Koira vatsaontelo ja virtsarakko avataan nukutuksessa. Virtsa kerätään tutkimusta varten, kivet poistetaan, rakko huuhdellaan ja rakko ja vatsaontelo suljetaan.

Virtsarakon huuhtelussa rauhoitetun koiran rakkoon johdetaan steriiliä keittosuolaliuosta, jonka eläinlääkäri puristelee mekaanisesti pois. Pienet kivet voidaan saada huuhtelun mukana pois rakosta ja näin vältetään leikkaus.

Koiran oksalaattikivien ennaltaehkäisy

Noin puolella potilaista virtsakivet uusivat kolmen vuoden sisällä ensimmäisestä diagnoosista. Kalsiumoksalaattikivien ehkäisyyn sopivasta ruokavaliosta on käyty paljon keskustelua, eivätkä asiantuntijat ole kaikista yksityiskohdista yksimielisiä. Yleisesti kuitenkin suositellaan proteiinin ja oksalaatteja tuottavien ruoka-aineiden saannin rajoittamista.

Virtsan pH:n tulisi olla välillä 6.5–7.5, kun halutaan ehkäistä kalsiumoksalaattikivien muodostumista. Noudata kuitenkin aina eläinlääkärin antamia ohjeita virtsakivisairauteen taipuvaisen koiran ruokinnasta ja lääkinnästä, äläkä muuta ruokavaliota tai lääkitystä omin päin.

Kalsiumoksalaattikivien muodostumiseen taipuvaiselle koiralle ei saisi syöttää ylimääräistä C- tai D-vitamiinia. D-vitamiini edesauttaa kalsiumin imeytymistä ja ylimääräinen C-vitamiini hajoaa suolistossa oksalaatiksi.

Eläinlääkäri Petri Bäcklund

 

Huom! Lue myös

Koiran virtsakivet

Koiran virtsakivet: struviittikivet

Koiran virtsakivet: uraattikivet

 

Lähdekirjallisuus:

Bowles, M: Stalking stones: An overview of canine and feline urolithiasis. Veterinary Medicine. 555–556. Oct. 2008.

Osborne CA, Lulich JP: Perspectives: Analysis of 275 000 uroliths. DVM Newsmagazine. July 1, 2006.

Chew DJ, Buffington CA: Diets and drugs for canine urolithiasis, in Proceedings. VCA Antech Semin:Update on Nephrol/Urol. 2006.

Osborne CA et al: Feline urolithiasis. Etiology and pathophysiology. Vet Clin North Am Small Anim Pract. 1996; 26(2): 217–232.

Lulich JP et al: Effects of hydrochlorothiazide and diet in dogs with calcium oxalate urolithiasis. J Am Vet Med Assoc. 2001: 218(10): 1583–1586.

 

Vastaukset


One Response to Koiran virtsakivet: kalsiumoksalaattikivet

  1. cairnin omistaja says:

    Artikkelit olivat hyviä ja ymmärrettävästi kirjoitettu.Omalla kohdallani olen noudattanut eläinlääkärin ruokasuosituksia koirani Cairnin ikä 5,5 vuotta, mutta nyt jo kolmas kerta sama vaiva.Edellisestä kerrasta vajaa 7 kk, alkaa epätoivo hiipiä.Voi kun joku voisi auttaa?

The comments are closed.