Koiran nenäpunkki

Koiran nenäpunkki (Pneumonyssoides caninum)on yleinen loinen, joka elää koiran nenä- ja poskionteloissa. Koiran nenäpunkki aiheuttaa koiralle aivastelua, sierainvuotoa ja hajuaistin heikkenemistä. Tartuntaa ei kaikilla koirilla edes huomata ja vain osa koirista oireilee voimakkaasti.  Erityisesti metsästys- ja jäljestyskoirille nenäpunkki on työkunnon kannalta hyvinkin kiusallinen.

 

Koiran nenäpunkki voi pilata metsästyskoiran syksyn. Niiskutusoireiset metsästyskoirat kannattaa käyttää eläinlääkärillä hyvissä ajoin ennen metsästyskauden käynnistymistä.

Koiran nenäpunkin tarttuminen

Erityisesti Skandinaviassa koiran nenäpunkki on laajalti levinnyt koirapopulaatioon. Ruotsalaisessa patologisessa tutkimuksessa löydettiin 20 prosentilla koirista nenäpunkki. Tuloksen perusteella voidaan olettaa, että koiran nenäpunkki on suomalaisillakin koirilla yleinen vaiva.

Nenäpunkki on vaalea paljain silmin erottuva noin 1 mm kokoinen loinen. Aikuisella punkilla on hämähäkkieläinten tapaan neljä jalkaparia. Nenäpunkki asuu koiran nenäonteloiden limakalvoilla ja koiran elimistön ulkopuolelle kuivaan ympäristöön joutuessaan se kuolee parissa päivässä. Kosteissa olosuhteissa koiran nenäpunkki kykenee selviytymään jopa kolmen viikon ajan.

Koiran nenäpunkki tarttuu koirien välisessä suorassa kosketuksessa ja mahdollisesti ympäristöstä (koirien yhteisistä makuupaikoista ym.).  Tartuntoja tavataan kaikenikäisillä ja – rotuisilla koirilla, mutta tartunnat ovat yleisempiä yli 3 vuotiailla suurikokoisilla koirilla.

Ihmisiin koiran nenäpunkki ei tartu eikä sitä ole todettu kissoilla.

Koiran nenäpunkin aiheuttamat oireet koiralla

Tartunnan oireet liittyvät punkin aiheuttamaan ärsytykseen ylähengitysteiden limakalvolla. Todennäköisesti koira tuntee punkin liikkumisen nenäonteloissaan ja tämä aiheuttaa koiran sieraimissa kutinaa ja ärsytystä. Tyypillisiä oireita ovat aivastelu, liman sisään vetäminen (reverse sneezing), pärskiminen, pään ravistelu, sierainvuoto ja hajuaistin huononeminen. Koira voi yrittää hieroa kutisevaa kuonoaan maahan kutinan helpottamiseksi.

Nenäpunkin aiheuttamia harvinaisempia oireita ovat nenäverenvuoto, krooninen sinusiitti eli nenäontelon tulehdus.

Tartunnan huomaaminen voi lieväoireisilla koirilla olla vaikeaa. Metsästys- ja jäljestyskoirilla tartuntaa voidaan epäillä, jos koiran toimintakunto on selkeästi heikentynyt ja koira ei tunnu keskittyvän työhönsä. 

Koiran nenäpunkkitartunnan diagnosointi

Nenäpunkin diagnosointi on vaikeaa, koska punkit asuvat syvällä nenäonteloissa. Tästä syystä johtuen on harvinaista, että omistajat ovat onnistuneet näkemään liikkuvia punkkeja koiran sieraimissa.

 

Koiran nenäpunkki näkyy harvoin sieraimessa, koska punkki asustaa syvällä nenäonteloissa.

Sierainten ja nenäonteloiden endoskopoinnissa punkit löydetään varmasti. Valitettavasti tutkimukseen soveltuva endoskooppi löytyy vain harvoilta klinikoilta. Toisina vaihtoehtoina on ottaa rauhoitetulta koiralta nenäontelon huuhtelunäyte. Nenäonteloita huuhdotaan keittosuolaliuoksella tarkoituksena saada huuhtelunäytteeseen kalastettua nenäpunkkeja. Negatiivinen huuhtelunäyte ei poissulje mahdollista nenäpunkkitartuntaa.

Verinäytteen tutkimisesta ja vasta-ainemäärityksistäkään ei ole kiistatonta hyötyä nenäpunkin diagnosoinnissa. Usein päädytään selväoireisen koiran hoitokokeiluun.

Koiran nenäpunkkitartunnan hoitaminen

Markkinoilla ei ole nenäpunkin hoitoon tarkoitettua myyntiluvallista lääkettä. Tästä huolimatta eläinlääkäreiden lääkevalikoimista löytyy koiran nenäpunkkiin hyvin tehoavia loislääkkeitä. Näiden lääkkeiden käyttö on niin sanottua OFF LABEL käyttöä, joka tarkoittaa, että lääkitysaiheen ulkopuolisen käytön tarpeellisuuden ja hyödyn eläinlääkäri arvioi aina tapauskohtaisesti ennen lääkityspäätöstään.

Käytetyimpiä lääkevalmisteita nenäpunkin hoitoon ovat selamektiiniä, milbemysiiniä tai moksidektiinia/imidaklopridia sisältävät loislääkkeet. Näiden loislääkkeiden käytöstä nenäpunkkitartunnan hoitoon on kertynyt runsaasti kokemusta ja myös käyttöä tukevia tutkimustuloksia.

Myös ivermektiiniä käytetään koiran nenäpunkin hoitoon kolmen pistoksen sarjana. mutta ivermektiinin käyttöön liittyy huomattavia turvallisuusriskejä ja lääkettä ei tule käyttää colliesukuisilla koirilla. Myös milbemysiini ja moksidektiini saattaa aiheuttaa colliesukuisille koirille sivuvaikutuksia.

Jos annettu loislääkitys ei vähennä koiran niiskutusoireita muutamassa päivässä, on koira tutkittava tarkemmin mahdollisten muiden oireita aiheuttavien sairaudentilojen takia.

Lopuksi

Koiran nenäpunkki on vaikea diagnosoida, mutta onneksi tartunta on helppo hoitaa. Samassa taloudessa asuvat muut oireettomat koirat tulee hoitaa samanaikaisesti nenäpunkista kärsivän koiran hoidon yhteydessä. Nenäpunkkien karkoituksen jälkeen koira tavallisesti rauhoittuu ja kykenee käyttämään hajuaistiaan.

Eläinlääkäri Petri Bäcklund

 

Lähdekirjallisuus:

Fisher M.A. & Shanks D.J: A review of the off-label use of selamectin (Stronghold/Revolution) in dogs and cats. Acta Veterinarian Scandinavica 50: 46, 2008.

Kahn CM & Line S: Canine nasal mite. In: The Merck / Merial Manual for Pet Health, 2007.

Nelson RW & Couto CG: Nasal Mites/disorders of the nasal cavity. In: Small Animal Internal Medicine 4th edition, Mosby, 2008.

Ritter F: Imidaklopridia ja moksidektiinia sisältävän valmisteen teho koiran nenäpunkkitartunnan hoidossa. Suomen eläinlääkärilehti 115(4):203–206, 2009.

 

Vastaukset


5 Vastatut Koiran nenäpunkki

  1. Kaija Kuisma says: