Koiran luusyöpä eli osteosarkooma
Koiran luusyöpä eli osteosarkooma on lohduton diagnoosi niin eläinlääkärille kuin myös omistajalle. Koiran osteosarkooma on aggressiivisista uudisluuta tuottavista kasvaimista yleisin. Muita harvinaisempia luun kasvainmuotoja ovat kondrosarkoomat, hemangiosarkoomat ja fibrosarkoomat.
Osteosarkooma on yleisin koiran luusyöpä ja sen ennuste on erittäin huono.
Taustaa koiran luusyövälle
Kaikista koirien luuston kasvaindiagnooseista on osteosarkoomia 80 %. Koiran osteosarkooma on erittäin aggressiivinen kasvain, joka aiheuttaa koiralle runsaasti kipua ja pehmytkudosturvotusta kasvainalueella. Etäpesäkkeitä löydetään vain harvoin diagnoosihetkellä otetuista röntgenkuvista. Tästä huolimatta 85–90 % koirapotilailla on mikroetäpesäkkeitä diagnoosihetkellä.
Tavallisimmin kasvaimen lähettämiä etäpesäkkeitä löytyy keuhkoista. Myös muualta luustosta ja imusolmukkeista tavataan etäpesäkkeitä. Vaikkakin koiralla osteosarkooma on pahanlaatuinen, se harvoin leviää nivelen yli seuraavaan luuhun.
Koiran luusyöpä ja tyyppirodut
Koiran osteosarkooma on yleisintä keski-ikäisillä tai vanhemmilla suurikokoisten rotujen koirilla. Suurikokoisilla yli 35 kiloa painavilla koirilla on todettu 60 kertaa suurempi riski sairastua osteosarkoomaan verrattuna alle 10 kiloa painavien koirien riskiin.
Koiran luusyöpää esiintyy myös keskikokoisten rotujen koirilla. Tyypillisiä sarkoomaan sairastuvia koiria ovat boxerit, saksanpaimenkoirat, tanskandogit, rottweilerit, kultaiset ja labradorin noutajat.
Koiran luusyöpä: Irlanninsusikoirilla on todettu muita rotuja yleisemmin osteosarkoomaa.
Mitä oireita koiran luusyöpä aiheuttaa?
Asteittain pahentuva ontuminen on tyypillinen koiran luusyöpään liittyvä oire. Omistajat turhankin usein seurailevat koiransa ontumista pitkään ennen vakavampaa huolestumista. Kasvainalueella luussa esiintyy turvotusta ja alue on poikkeuksellisen kipuherkkä. Ontumisen alkamisesta kuluu noin kaksi viikkoa turvotuksen muodostumiseen.
Luusyöpä heikentää luun rakennetta ja toisinaan koiran luusyöpä paljastuu, kun koira murtaa jalkansa kevyessä rasituksessa. Vasta jalkaa kuvattaessa paljastuu murtuman todellinen syy.
Tavallisimmat osteosarkooman ilmenemispaikat koiralla ovat kyynär/värttinä- ja olkaluut etujalassa ja takajalassa reisi- ja sääriluu. Osteosarkoomaa tavataan myös aksiaalisissa luissa, kuten lantiossa, kylkiluissa, leukaluissa ja kallossa. Erittäin harvinaista, mutta mahdollista on, että osteosarkooma löytyy primaarikasvaimena pehmytkudoksesta.
Miten koiran luusyöpä diagnosoidaan?
Alustava osteosarkoomadiagnoosi tehdään kliinisten oireiden, kliinisen tutkimuksen ja röntgenkuvalöydösten perusteella. Näiden lisäksi eläinlääkäri tutkii verinäytteestä verenkuvan ja kliinisen kemian arvot, joista maksaentsyymeihin kuuluva alkalinen fosfataasi (AFOS) on tärkeä.
Vaikkakin AFOS on maksan toimintakykyä kuvaava testi, on sillä myös maksan toiminnasta täysin erillinen tehtävä, koska tätä entsyymiä tarvitaan luun rakentamiseen. Tästä syystä AFOS-arvo kohoaa D-vitamiinin puutostaudissa eli riisitaudissa ja myös luusyövässä. AFOS arvon nousu vahvistaa osteosarkooman huonoa ennustetta.
Osteosarkoomadiagnoosi vahvistetaan biopsianäytteellä. Biopsiassa osteosarkooma voidaan luotettavasti erottaa muista erotusdiagnooseista, kuten luukalvon tulehduksesta, luukalvon traumasta tai sienen aiheuttamista tulehduksista luustossa.
Koira osteosarkooma kyynärluun yläosassa. Tämä näkyy luukalvon pinnalla pirstaloitumiskuviona
Usein diagnoosihetkellä koiran osteosarkooma on jo ehtinyt kehittyä pahanlaatuiseksi ja on lähettänyt etäpesäkkeitä muualle elimistöön. Etäpesäkkeet näkyvät vain harvoin röntgenkuvissa, koska ne ovat diagnoosihetkellä kooltaan usein alle 0,5 senttimetrin kokoisia.
Röntgenkuvissa nähdään tyypillisesti luun ytimen katoa, luun kuorikerroksen ohenemista, luukalvon pinnan auringonkehrämäistä uudisluumuodostusta.
Ole realistinen koiran luusyövän hoidon tavoitteissa
Koiran osteosarkooma on erittäin huono ennusteinen sairaus ja hoidon tavoitteina ensisijaisesti on liitännäisoireiden ja kivun tehokas kontrollointi.
Liitännäisoireet ovat välillisesti seurausta kasvainsairaudesta. Kasvain erittää hormoneja tai sytokiineja, jotka vaikuttavat muiden elimien toimintaa heikentävästi. Toisinaan elimistön voimakas immuunivaste voimistaa sairauden oireita. Syövän liitännäisoireita ovat huonovointisuus, syömättömyys, väsymys, proteiinikato proteiinien suolistoon vuotamisen seurauksena, anemia, verihiutalekato, sokeri- ja kalsium arvojen voimakas nousu tai sokeriarvon voimakas lasku. Näitä liitännäisoireita hoidetaan esiintyvien oireiden mukaisesti.
Koirapotilaan kivunhallinta on erittäin tärkeää ja vaatii eläinlääkäriltä ja omistajilta saumatonta yhdessä työskentelyä. Osteosarkooma aiheuttaa voimakasta kipua kasvaimen aiheuttaessa luukalvoon painetta ja venytystä. Voimakasta kipua hoidetaan tulehduskipulääkkeitä ja koirien opiaatteja yhdistelemällä.
Eräissä tapauksissa kasvain voidaan poistaa amputoimalla raajan osa, etenkin jos kasvain on varpaan luussa. Amputoinnista huolimatta 90 % leikatuille potilaille kehittyy keuhkokasvaimia etäpesäkkeiden kasvun myötä. Ennuste paranee jonkin verran kemoterapian yhdistämisellä leikkaukseen. Hoidoista huolimatta eliniän ennuste pysyy heikkona ja suurin osa potilaista elää diagnoosin jälkeen 4-12 kuukautta.
Jos omistajilla on halua hoitaa koiransa kasvainsairautta mahdollisimman laajasti, kuten solunsalpaajilla, on heidän tällöin tärkeää hakeutua kasvainsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin vastaanotolle mahdollisimman nopeasti.
Lopuksi
Koiran luusyöpä on sairaus, jonka paranemisennuste on toivoton. Pitkälle edettyään sairaus on aina kuolemaan johtava ja hoitotoimenpiteet tähtäävät ainoastaan kivun lievittämiseen ja koiran yleiseen elämänlaadun parantamiseen. Solunsalpaajahoidoilla ja mahdollisilla kirurgisilla poistoilla voidaan joissain tapauksissa merkittävästi koiran elinikää pidentää. Usein on kuitenkin niin, että omistajien on nopeasti sopeuduttava sairauden aggressiivisuuteen ja valmistauduttava tekemään lopullisia päätöksiä koiran hyvinvointia ajatellen.
Eläinlääkäri Petri Bäcklund
Kirjallisuus:
Kirpensteijn J. Canine osteosarcoma. EJCAP 13(1):39–51, 2003.
Nelson RW & Couto CG: Selected neoplasm in dogs and cats. In: Small Animal Internal Medicine 4th edition, Mosby, 2008.
Putro H: Osteosarkooman hoito koiralla ja kissalla. Suomen Eläinlääkärilehti 106(59):304–309, 2000.
Rhyne M: Canine Osteosarcoma. Veterinary Technician (12)12-22, 2009.
Selvarajah G.T. & Kirpensteijn J: Prognostic and predictive biomarkers of canine osteosarcoma. Vet J 185(1):28-35, 2010.
Urfer SR: Lifespan and disease predispositions in the Irish Wolfhound. Vet Q 29(3):102-11, 2007.
