Positiivinen vahvistaminen

Jos lukee koirankoulutusoppaita tai seuraa keskustelua koiran oppimisesta, ei voi välttyä törmäämästä termiin ”positiivinen vahvistaminen”. Jokaisen koirista kiinnostuneen olisi hyvä tuntea oppimisen perusmekanismit ja se, miten haluttua käytöstä voidaan vahvistaa.

Klassinen ja väline-ehdollistuminen

Oppiminen jaetaan karkeasti klassiseen ehdollistumiseen ja väline-ehdollistumiseen. Klassisessa ehdollistumisessa kahden asian välille syntyy mielleyhteys, tapahtuma aiheuttaa mielikuvan toisesta. Mielikuva voi tuottaa koirassa ei-tahdonalaisia reaktioita, kuten kuolan erityksen ruokakellon soidessa Pavlovin kuuluisassa kokeessa. Ajoitus, tapahtumatiheys ja tapahtuman merkityksellisyys koiralle määräävät sen, tapahtuuko ehdollistumista. Koirat ehdollistuvat herkästi esimerkiksi ovikellon ääneen, sillä omistajan reaktio ja vieraiden saapuminen ovat niiden maailmassa hyvinkin merkityksellisiä asioita. Jos ei halua koiransa reagoivan ovikelloon mitenkään, kellon soimisen ja omistajan reaktion välillä tulisi olla riittävän pitkä viive

Väline-ehdollistuminen tarkoittaa ei-vaistonvaraista toimintaa, jolla eläin saavuttaa jonkin haluamansa päämäärän. Toiminta voi löytyä sattumanvaraisesti tai ihmisen ohjailun avulla. Operantiksi opettamiseksi kutsutussa koulutusmuodossa koirat oppivat itse tarjoamaan erilaisia toimintoja, joista ohjaaja palkitsee haluamansa. Myös koira, joka sattumalta ovea päin hyppiessään saa oven avattua, saa toiminnastaan palkkion (=ulospääsy) ja todennäköisesti toimii myöhemminkin samoin.

Positiivinen vahvistaminen

Ihminen voi tietoisesti vahvistaa koiran käytöksessä niitä asioita, joiden toivotaan toistuvan. Vahvistettaviin toimintoihin on myös käytännöllistä ehdollistaa jokin sana, joka toimii koiralle merkkinä kulloinkin halutusta käytöksestä. Esimerkiksi ”petiin” ohjeena mennä omalle paikalleen asunnossa. Palkkio voi olla mitä tahansa, mikä on koirasta miellyttävää ja tavoittelemisen arvoista. Yleisin ja kätevin palkkio on ruoka. Ruualla palkitessa koulutushetkiä ei kannata ajoittaa heti ruokailun jälkeen, sillä kylläistä koiraa ruoka luonnollisesti kiinnostaa vähemmän kuin nälkäistä.

Kun koiran halutaan oppivan jotain uutta, sen tulisi saada toiminnastaan vahviste eli palkkio riittävän usein, ettei yrittäminen sammu. Vahvisteen pitäisi myös tulla mahdollisimman nopeasti oikean toiminnon jälkeen, jotta koira yhdistäisi sen toimintoon. Jos tavoitteena on monimutkainen suoritus, kuten noutoliike, suoritus kannattaa jakaa pienempiin osiin ja opettaa osa kerrallaan. Opetteluvaiheessa palkitaan jokainen onnistunut suoritus. Sitten kun koira osaa asian, palkkio tulee enää satunnaisesti, keskimäärin joka kolmannesta suorituksesta. Satunnainen palkitseminen nostaa koiran motivaatiota, kun palkkion saanti ei olekaan automaatio. Jos tähtäät koirasi kanssa kilpailuihin, joudut harjoittelemaan lopulta pitkiäkin suorituksia ilman palkkiota.

Muut koiran käytökseen vaikuttavat asiat

Koiran kouluttaminen on teoriassa yksinkertaista. Saat sitä, mitä vahvistat. Käytännössä koiran käytökseen vaikuttavat kuitenkin monet sisäiset ja ulkoiset tekijät, ja jotta sen käytöstä voisi täysin kontrolloida, tulisi myös sen vahvisteympäristöä kontrolloida vuorokauden ympäri. Tämä ei tietenkään ole mahdollista eikä tavoiteltavaa, joten koira oppii aina myös ihmisen näkökulmasta ei-toivottuja asioita. Oppiminen jatkuu läpi elämän, joten kouluttaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Koirakoulut, yhdistykset ja rotujärjestöt jakavat hyödyllistä tietoa eri koirarotujen erityispiirteistä, jotka kannattaa ottaa huomioon tietysti jo koiraa valitessa ja myöhemmin sitä kouluttaessa.

Eläinlääkäri Petri Bäcklund

Comments are closed.

The comments are closed.