Koiran koulutus ja koiran palkitseminen

Koiran koulutus perustuu ohjaajan taitoon palkita koira aina sille sopivalla tavalla. Erilaiset koirat nauttivat eri asioista, siksi on tärkeää tuntea koiransa mieltymykset. Positiivinen vahvistaminen on tehokkain ja turvallisin tapa opettaa koiralle uusia asioita. Palkkioita voi käyttää niin arkielämän tilanteissa kuin erillisissä opetustuokioissakin.

Koiran palkitseminen makupaloilla

Ruoka on usein helpoin tapa palkita koiraa. On toki nirsojakin koiria, mutta suurimmalle osalle kelpaa jokin herkku, kuten juusto, makkara, keitetty sydän tai muu arkiruuasta poikkeava syötävä. Pentujen ja pienten koirien kanssa tulee olla tarkka siitä, että herkkupalat eivät muodosta liian suurta osaa koiran ravinnosta. Jos koiralla on taipumusta ylipainoon, sen ruoka-annosta voi joutua pienentämään ruualla kouluttaessa. Ahneelle koiralle voi hyvin myös käyttää sen omaa ruokaa palkkioina. Jos omistajan viitseliäisyys riittää, koiran voi laittaa ”tienaamaan” ruokansa eli antaa kaiken päivittäisen ruuan palkkioina jostain tehtävästä.

Leikki osana koiran koulutusta

Koiran palkitseminen leikkituokioilla vaatii hiukan opettelua, mutta on kokeilemisen arvoista. Testaa, mistä koirasi pitää: vetoleikeistä, pallon tai frisbeen heitosta, temppujen tekemisestä vai painileikeistä? Leikkien keston ja rajuuden määrää aina omistaja. Muista myös koiran turvallisuus, äläkä heitä sille leluja niin että se voi loukata itsensä esimerkiksi ilmaan hypätessään. Leikkiä käytetään palkkiona työkoirien koulutuksessa, sillä se takaa koiran korkean viretilan ja suuren motivaation. Koiran leikkikäyttäytymisen osat: jahtaaminen, pysäyttäminen ja tarttuminen pohjautuvat metsästyskäyttäytymiseen, ja niitä on jalostuksella muutettu ja suunnattu. Eri tyyppiset koirat leikkivät siis hyvin eri tavoin, ja toisia ei kiinnosta leikkiminen lainkaan. Jos haluat leikillä motivoitavan koiran, ota pentu sellaisista vanhemmista, joiden tiedät leikkivän hyvin.

Koiran palkitseminen luovasti

Koiran käytöstä voi ohjailla haluamaansa suuntaan usein luovemmin kuin tulee ajatelleeksikaan. Koiran palkitseminen tulisi perustua aina siihen mitä se kullakin hetkellä haluaa. Jos huomiota kaipaava koira tönäisee kuonollaan omistajan kättä ja saa omistajan hajamielisesti rapsuttamaan  itseään, se on saanut toiminnastaan palkkion. Usein se, että vahvistamme ajattelemattamme tiettyjä käytösmalleja, on täysin harmitonta. Joskus kuitenkin näihin tilanteisiin kannattaa kiinnittää huomiota, ennen kuin niistä tulee arkea hankaloittavia tapoja. Huomiota kaipaavan koiran tapa tönäistä kuonolla on useimpien ihmisten mielestä hellyyttävää, mutta huomion kerjääminen haukkumalla menee jo ärsyttävän puolelle. Jos koira kokeilee ei-toivottuja tapoja päästäkseen päämääräänsä, sen pyrkimykset tulisi jättää kylmästi huomiotta.

Kärsivällinen ohjaaja voi muuttaa jo opittujakin tapoja, jos osaa asettua koiran asemaan ja miettiä, mihin se milloinkin pyrkii. Esimerkiksi hihnassa kiskova koira haluaa eteenpäin, ja se on oppinut, että kiskomalla pääsee nuuhkimaan mielenkiintoisia hajuja. Jos ohjaaja pysäyttää koiran johdonmukaisesti aina, kun hihna kiristyy, ja päästää koiran taas liikkumaan, kun hihna on löysällä, koira oppii säätelemään kulkuvauhtiaan. Liikkumaan päästäminen toimii tässä palkkiona siitä, että koira hidastaa ja antaa hihnan löystyä. Vastaavia esimerkkejä voi keksiä melkein kaikissa tilanteissa, joissa toimii koiran kanssa.

Koiran koulutus on erittäin antoisaa ja antaa niin koiralle kuin myös omistajalle paljon. Koiran koulutus on sitä helpompaa, mitä paremmin ohjaaja hallitsee perusasiat eläimen oppimismekanismeista ja palkitsemisesta.

Eläinlääkäri Petri Bäcklund

Comments are closed.

The comments are closed.