Koiran haiman vajaatoiminta

Koiran haiman vajaatoiminta on tila, jossa haiman kyky tuottaa ruoansulatusentsyymejä on heikentynyt. Hoitamattomana tila johtaa koiran nälkiintymiseen, sillä ilman tarvittavia entsyymejä ruuan ravintoaineet eivät pilkkoudu imeytyvään muotoon ohutsuolessa. Haiman vajaatoimintaa on syytä epäillä, jos koira syö valtavasti, tekee suuria löysiä ulosteita ja samanaikaisesti laihtuu. Koira saattaa myös kärsiä iho-oireista.

Koiran haiman vajaatoiminta on  saksanpaimenkoirilla monia muita rotuja yleisempää.

Koiran haiman vajaatoiminta liittyy entsyymituotantoon

Terveesti toimivassa haimassa eksokriininen osa tuottaa pääasiassa ruuansulatusentsyymejä, jotka erittyvät ohutsuoleen ja pilkkovat ruuan molekyylirakenteeltaan imeytyvään muotoon. Tärkeimpiä ruuansulatusentsyymejä ovat trypsiini, kymotrypsiini (proteiinien pilkkominen), amylaasi (tärkkelyksen pilkkominen) ja lipaasi (rasvojen pilkkominen). Entsyymien lisäksi haimaneste sisältää elektrolyyttejä, kuten bikarbonaattia, joka neutraloi vatsalaukusta ohutsuoleen kulkeutuvat mahahapot.

Haimassa on runsaasti ruuansulatusentsyymejä tuottavia soluja, ja onkin arvioitu, että koiran haiman vajaatoiminta huomataan vasta kun näistä soluista noin 90 % on tuhoutunut.

Haiman vajaatoiminta eli EPI (exocrine pancreatic insufficiency) on nimi toiminnalliselle diagnoosille, jossa on todettu haiman ruuansulatusentsyymien alentunut tuotanto. Vajaatoimintaan johtavia sairauksia voivat olla esimerkiksi krooninen haimatulehdus, haiman kasvaimet tai autoimmuunisairaus, jossa haiman solujen tuhoutuminen käynnistyy immuunivälitteisen tulehdusreaktion myötä. Autoimmuunisairaudessa koiran immuunijärjestelmä tunnistaa haiman solut vieraiksi soluiksi ja hyökkää niitä vastaan. Tulehdusreaktion seurauksena haimasoluja tuhoutuu ja tästä seuraa haiman pysyvä vajaatoiminta.

Koiran haiman vajaatoiminta on muutamien rotujen taakka

Haiman solujen tuhoutumisesta johtuvaan vajaatoimintaan sairastuvat muita koirarotuja useammin saksanpaimenkoirat (yli 60 prosenttia todetuista tapauksista) ja pitkäkarvaiset colliet (alle 30 prosenttia tapauksista). Perinnöllinen alttius sairaudelle on siis olemassa, mutta periytymistapaa ja sairauden alkusyytä ei tunneta.

Koiran haiman vajaatoiminnan oireet

Haiman vajaatoiminnasta kärsivä koira vaikuttaa käytökseltään ja fysiologialtaan nälkiintyneeltä: se laihtuu huolimatta siitä, kuinka hyvin se syö, sen turkin kunto on huono ja käytös saattaa muuttua. Eräässä tutkimuksessa kolmanneksella haiman vajaatoimintaa sairastavista koirista ilmeni lisääntynyttä aggressiivisuutta ja hermostuneisuutta, joiden syyksi epäiltiin vatsavaivojen tuottamia kipuja ja epämukavuutta.

Toisin kuin ruuan vähyyden vuoksi nälkiintynyt koira, haiman vajaatoiminnasta kärsivä koira ulostaa usein ja suuria määriä löysähköä, harmaan tai kellertävän väristä ulostetta. Koira saattaa myös aliravitsemuksesta johtuen syödä omia tai muiden koirien ulosteita. Iho-ongelmat ja ilmavaivat ovat tavallisia haiman vajaatoiminnasta kärsiville koirille.

Vaikkakin koiran haiman vajaatoiminta saattaa puhjeta missä iässä tahansa, suurimmalla osalla koirista (93%) oireet alkavat ennen neljättä ikävuotta.

Koiran haiman vajaatoiminnan  diagnosointi

Koiran haiman vajaatoiminta diagnosoidaan esitietojen ja koiran kliinisen tutkimuksen jälkeen laboratoriokokeella verinäytteestä (trypsin like immunoreactivity – TLI testi). Veren seerumin alhainen trypsiiniarvo on yksi luotettavimmista laboratoriolöydöksistä haiman vajaatoiminnan diagnosoinnissa. Kokeen suorittamiseen tarvitaan vain yksi näyte. Koiran paastottaminen 8–12 tuntia ennen verikoetta on suositeltavaa, sillä ruokailu saattaa nostaa trypsiiniarvoja.

Koiran haiman vajaatoiminta varmistetaan verikokeella. TLI arvo veressä paljastaa mahdollisen haiman vajaatoiminnan.

Koiran haiman vajaatoiminnan hoitaminen

Kun koiran haiman vajaatoiminta on verikokeella varmistettu, aloitetaan haiman entsyymeiden korvaushoito. Koiran ravintoon lisätään sian tai naudan haimaa joko pulveroidussa tai tuoreessa muodossa.

Sekä tuore että pulveroitu haima toimivat yhtä tehokkaasti, joten valinta tehdään yleensä saatavuuden ja hinnan perusteella. Kuivatun haimajauheen annostus ruoka-annosta kohti on keskikokoisille koirille noin 3 grammaa ja tuoreen haiman 50–100 grammaa

Koiran haiman vajaatoiminta on usein hoidettavissa entsyymivalmisteilla. Ruoansulatustoiminnalle välttämättömiä haimaentsyymeitä lisätään koiran ruokaan sen   loppuelämän ajan.

Suun kautta annetuista haimaentsyymeistä tuhoutuu iso osa jo koiran vatsalaukussa vatsahappojen vaikutuksesta ja tästä johtuen vaikeimmissa haiman vajaatoimintatapauksissa hoitosuunnitelmaan saatetaan joutua lisäämään vatsahappoja vähentäviä lääkkeitä, joita annetaan koiralle noin puoli tuntia ennen ruokkimista.

Tukihoitona käytetään useimmiten antibiootteja, sillä haiman vajaatoiminnasta kärsivillä koirilla ohutsuolen liiallinen bakteerikasvu on yleinen ongelma. Tätä hoidetaan Tylosiinilla, joka on suoliston bakteereiden ylikasvuun käytetty antibiootti. Lisäksi näillä koirilla on usein B12 vitamiinista puute, joten eläinlääkäri saattaa antaa injektion B- vitamiinia koiran nahan alle.

Haiman vajaatoiminnasta kärsiville koirille suositellaan helposti sulavaa ruokaa, joka ei saa sisältää liikaa rasvaa tai kuituja. Erityisen hyvin sulavia ruokia on monella valmistajalla, ja eläinlääkäriltä kannattaa kysyä neuvoa ruuan valintaan tai valmistukseen. Hyvin sulava ruoka on erityisen tärkeää toipumisvaiheessa, jolloin koiran suolisto on mahdollisesti vielä vaurioitunut ja ravinnonottokyky vasta palautumassa.

Koiran haiman vajaatoiminta on hyväennusteinen sairaus

Haiman vajaatoiminnasta kärsivä koira tarvitsee lähes aina loppuiäkseen joka ruokailulla haimaa joko tuoreena tai pulveroituna. Jos koira vastaa hoitoon hyvin alusta alkaen, sen ennuste on hyvä. Ensimmäisten hoitoviikkojen aikana koiran paino yleensä nousee ja ripuli loppuu jo muutamassa päivässä. Tällöin voidaan olettaa, että hyvä hoitovaste jatkuu ja koiralla on oikein lääkittynä terveitä elinvuosia edessä.

Noin viidenneksellä koirista hoitovaste on alusta asti huono, ja näiden kohdalla päädytään usein eutanasiaan. Syytä huonoon hoitovasteeseen ei vielä tiedetä.

Eläinlääkäri Petri Bäcklund

 

Lue tästä myös artikkeli koiran haimatulehdus

Lähdekirjallisuus:

Westermarck E, Wiberg M: Exocrine pancreatic insufficiency in dogs. Vet Clin Small Anim. 33 (2003) 1165–1179.

Williams DA: Exocrine pancreatic disease. In: Ettinger SJ et al (editors). Textbook of veterinary internal medicine: diseases of the dog and cat. 5th edition, 1345–1367, 2000.

Räihä M & Westermarck E: The signs of pancreatic degenerative atrophy in dogs and the role of external factors in the etiology of the disease. Acta Vet Scand; 30:447–452, 1989.

 

Comments are closed.

The comments are closed.