Koiran eosinofiilinen keuhkotulehdus

Koiran eosinofiilisessä keuhkotulehduksessa keuhkokudokseen kertyy puolustusreaktion seurauksena ylen määrin eosinofiilisiä valkosoluja. Eosinofiilien kertyminen liittyy loisinfektioihin, allergioihin tai kasvainsairauksiin.  Tämä sairaus on koiralla harvinainen mutta alidiagnosoitu kroonisen yskän aiheuttaja.

 

Siperianhuskylla tavataan koiran eosinofiilista keuhkotulehdusta tavallista yleisemmin.

Koiran eosinofiilisen keuhkotulehduksen taustaa

Eosinofiiliset valkosolut erittävät mikrobeja ja loisia tappavia entsyymeitä. Eosinofiilisten solujen määrä lisääntyy ympäristön ärsykkeiden eli allergeenien aiheuttamissa allergioissa, loistaudeissa ja kroonisissa tulehduksissa (sienet, homeet tai bakteerit). Eosinofiilisten solujen tehtävänä on tuhota erittämillään solumyrkyillä elimistöön päässeet loiset tai kehittyvät kasvainsolut. Usein varsinaista yliherkkyyden aiheuttajaa ei tiedetä tai kyetä tunnistamaan.

Eosinofiilinen keuhkotulehdus on narttukoirilla uroksia yleisempää. Tyyppirotuina mainitaan kirjallisuudessa alaskanmalamuutti, saksanpaimenkoira, kettu- ja jackrussellinterrieri, mäyräkoirat, belgianpaimenkoiran ja siperianhusky.

Koiran eosinofiilisen keuhkotulehduksen oireet ja tutkiminen

Tyypillinen potilas on 4-6 vuoden ikäinen koira, jolla yskä on jatkunut jo pitkään. Koiran yskimiseen liittyy usein kakomista tai hengenahdistusta. Tavallisia oireita ovat myös liman oksentaminen, sierainvuoto ja rasituskestävyyden aleneminen. Syömättömyys ja painonmenetys ovat sen sijaan harvinaisia oireita.

Tutkimusten alussa koiralta verikokeesta tutkitaan tulehdusarvot. Sairastuneilla koirilla noin puolella eosinofiilien määrä on noussut, joten verikokeella ei tätä sairautta voida pois sulkea.

Pitkäaikaisen koiran yskimisessä kiinnitetään huomiota aina mahdollisiin loisiin ja loishäätölääkityksiin. Tätä varten koiralta voidaan tutkia ulostenäyte mahdollisten loisten toteamiseksi. Mahdolliset loiset karkotetaan loishäätölääkkeellä.

 

Koiran eosinofiilisen keuhkotulehduksen toteaminen saattaa vaatia laajoja tutkimuksia.

Diagnoosiin pääsemiseksi koiralta otetaan rintaontelon röntgenkuvat, koska yskiminen voi liittyä moneen eri sairauteen, kuten sydänsairauksiin, krooniseen keuhkoputkentulehdukseen, keuhkoissa olevaan vierasesineeseen, bakteerien aiheuttamaan keuhkotulehdukseen tai keuhkokasvaimeen. Röntgenkuvista voidaan luotettavasti moni vaihtoehtoinen diagnoosi pois sulkea.

Joillain klinikoilla on valmius ottaa koiralta keuhkohuuhtelunäyte. Näytteen eosinofiilien määrän kasvu (50–90% näytteen soluista) vahvistaa diagnoosia. Keuhkokudoksen eosinofiilien määrän kasvu voi liittyä kasvainsairauteen, loisiin, sieni-infektioon, homesairauteen tai allergiaan. Näytteen tarkemmassa tutkimuksessa etsitään loisia ja sieni-infektion aiheuttajia.

Kliinisten oireiden, röntgenkuvien, verikokeiden, ulostenäytetutkimuksen ja mahdollisen keuhkohuuhtelunäytteen tulosten perusteella eläinlääkäri kykenee useimmiten vahvistamaan eosinofiilisen keuhkotulehdusdiagnoosin. Toisinaan eosinofilian aiheuttaja jää selvittämättä.

Koiran eosinofiilisen keuhkotulehduksen hoitaminen

Eosinofiilisen keuhkotulehduksen hoitona käytetään kortisonia vähentämään yliherkkyysreaktiota keuhkokudoksessa. Ennen kortisonilääkityksen aloittamista koira lääkitään loisten tai mikrobeiden aiheuttamaa tulehdusta vastaan. Tämä on tärkeää, koska aloitettu kortisonilääkitys lamaa elimistön vastustuskykyä mikrobeja vastaan ja tulehdus voi äityä pahaksi väärin aloitetun kortisonikuurin takia.

Kortisonilääkitystä käytetään usein kuukausienkin ajan. Lääkitystä pienennetään heti, kun yskiminen on merkittävästi vähentynyt tai loppunut kokonaan.

Ennuste

Sairauden ennuste on hyvä ja tyypillisesti yskiminen vähenee merkittävästi jo muutamien päivien päästä kortisonihoidon aloittamisesta. Joissain tapauksissa yskänoireet palaavat lääkityksen vähentämisen jälkeen ja tällöin tulee hakea tasapainoa oireiden esiintymisen ja kortisonilääkityksen haittavaikutusten välillä.

Eläinlääkäri Petri Bäcklund

 

Kirjallisuus:

Andrews SL & Bahr A: What is your diagnosis? Eosinophilic bronchopneumopathy J Am Vet Med Assoc 232(4):505-506, 2008.

Clercx C & Peeters D: Canine eosinophilic bronchopneumopathy. Vet Clin North Am Small Anim Pract 37(5):917-935, 2007.

Nelson RW & Couto CG: Selected neoplasm in dogs and cats. In: Small Animal Internal Medicine 4th edition, Mosby, 2008.

Venema C.M. et al: Diagnosing and managing canine eosinophilic bronchopneumopathy. Veterianry Medicine (7):272-282, 2010.

Vastaa tai kommentoi Pakolliset kentät on merkitty *

Jaa kokemuksiasi artikkelin aiheesta muiden lukijoiden kanssa. Huom! älä kysy eläinlääketieteellisiä lääkitys, diagnosointi tai hoito-ohjeita, koska luotettavien hoito-ohjeiden antaminen vaatii aina lemmikin tutkimista ja diagnoosia. Muista, että kanssakeskustelijoilla on oikeus omaan mielipiteeseen. Arvostamme kommenttejasi.