Kääpiöpinseri

Kääpiöpinseri on terhakka pieni vahti, joka ei näytä kääpiökoiralta. Entinen jyrsijöiden kauhu on nykyisin agilityratojen valloittaja, sopeutuvainen seurakoira ja kaupunkiasuntoon mahtuva lenkkikaveri.

 

Terverakenteinen pikkukoira

Kääpiöpinserin ulkonäkö

Kääpiöpinserin säkäkorkeus on 25–30 senttiä ja se painaa 4–6 kiloa. Pienestä koostaan huolimatta sillä on vahva luusto ja tasapainoinen rakenne. Kääpiökokoisuuteen usein liittyvät piirteet, kuten pyöreä kallo ja ulkonevat silmät on pyritty karsimaan rodusta pois. Kääpiöpinserin turkki on lyhyt ja sileä. Värivaihtoehtoja ovat yksivärinen punaruskea ja musta ruskein merkein. Korvat ovat joko pystyt tai alas taittuneet.

Historia

Pinserityyppisiä koiria on pidetty satojen vuosien ajan maatiloilla Keski-Euroopassa. Pienet, erittäin metsästysviettiset koirat pitivät rotta- ja hiirikannat kurissa ja suojelivat esimerkiksi viljavarastoja muuttumasta tuhoeläinten temmellyskentiksi. Myös koirien vartiointi- ja puolustustaipumuksia arvostettiin. Koirat olivat eri alueilla hiukan erityyppisiä, ja samaan tarkoitukseen käytetyistä koirista onkin myöhemmin muotoutunut useita eri rotuja, kuten pinseri, snautseri, itävallanpinseri, affenpinseri ja tietysti kääpiöpinseri ja -snautseri. Kääpiökokoisten pinsereiden seurakoirapotentiaali havaittiin 1800-luvulla, ja siitä lähtien pieniä rottakoiria on kasvatettu myös lemmikeiksi.

Kääpiöpinseri on ketterä ja temperamentikas, ja se on helppo palkita leikillä kouluttaessa.

Vuonna 1895 Saksassa perustettiin pinseri- ja snautserikerho, joka alkoi pitää rotukirjaa myös kääpiöpinsereille. 1900-luvun alussa kääpiöpinseri koki ensimmäisen suosiopiikkinsä lieveilmiöineen, mikä johti kääpiökoirille tyypillisten piirteiden lisääntymiseen kannassa. Uskollisimmat rodun vaalijat painottivat kuitenkin terveen, vahvan rakenteen merkitystä ja saivat rodun perustyypin säilymään pinserimäisenä.

Suomessa kääpiöpinsereiden kasvatustyö alkoi 1950-luvulla. Silloiset kennelit tuottivat maahan laadukkaita koiria, joiden jälkeläisiin Suomen kääpiöpinserikanta perustui monta vuosikymmentä eteenpäin. Uusia kasvattajia tuli 1980-luvulla työhön mukaan ja rekisteröinnit ovat vuosi vuodelta nousseet. 2000-luvun puolella kääpiöpinserin pentujen kysyntä on suomalaisten ”pikkukoirabuumin” myötä lisääntynyt hurjasti.

Suomen Kääpiöpinserit ry toteaa jalostuksen toimintaohjelmassa 2007–2012, että pentujen suuri kysyntä on toisaalta vahvuus, sillä se antaa toisaalta kasvattajille mahdollisuuden toteuttaa haluamansa yhdistelmät pelkäämättä, että pentuja jää myymättä. Toisaalta taas kysyntä voi houkutella teettämään pentuja matalammilla kriteereillä kuin pienemmän kysynnän aikaan. Rodun tila on Suomessa yleisesti ottaen hyvä, ja erityisen positiivista on kannan sukusiitosasteen lasku 1980-luvun lopun keskimääräisestä yli kymmenestä prosentista nykyiseen alle kolmeen prosenttiin.

Suomalaiset ovat innostuneet pikkukoirista, ja myös kääpiöpinserin pentujen kysyntä on noussut Suomessa viime vuosina.

Luonne

Entinen vahtikoira ja tuholaisterminaattori on nykyisin ensisijaisesti seurakoira, eivätkä kaikki sen alkuperäiset luonteenpiirteet sovellu kovin hyvin nyky-yhteiskuntaan. Epäluuloisuutta vieraita kohtaan ja liian terävää reagointia asioihin on pyritty karsimaan kääpiöpinserin jalostuksessa. Kääpiöpinseriä hankkivan kannattaa kuitenkin tiedostaa vahtitaipumuksen olemassaolo ja se, että kaikki yksilöt eivät suhtaudu luottavaisesti vieraisiin ihmisiin.

Myöskään riistaviettisyyttä ei tänä päivänä rodussa erityisesti vaalita, joten sen esiintyminen eri yksilöillä vaihtelee suuresti. Säilyttämisen arvoisina sen sijaan nähdään temperamenttisuus ja taistelutahto. Näillä ominaisuuksilla varustettu koira on myös miellyttävä harrastuskoira esimerkiksi agilityyn tai tokoon, sillä taistelutahdon ansiosta se kestää useita toistoja treenatessa ja vilkas temperamentti saa sen suorittamaan tehtävät nopeasti ja iloisesti.

Ihanteellinen kääpiöpinseri on itsevarma ja tasapainoinen myös vieraissa ympäristöissä. Rodussa esiintyy jonkin verran ”huonohermoisia”, stressiherkkiä yksilöitä, joita ei tulisi käyttää jalostukseen. Vilkkautta ja uteliaisuutta ei pidä sekoittaa hermostuneisuuteen, mutta koiran tulee kohdata uudet asiat reippaasti ja tilanteen rauhoituttua kyetä myös itse rauhoittumaan.

Hyvähermoinen koira pystyy rauhoittumaan myös vieraissa paikoissa.

Terveys

Kääpiöpinserillä tavataan joitain perinnöllisiä sairauksia. Jalostuskoirat tulisi tutkia silmäsairauksien varalta, sillä rodusta on löydetty perinnöllistä harmaakaihia (HC) sairastavia yksilöitä. Perinnöllistä harmaakaihia tavataan kääpiöpinserin sukulaisrodulla pinserillä melko runsaasti, ja on syytä olettaa että osittain saman geeniperimän vuoksi myös kääpiöpinsereillä on alttius sairastua. Perinnölliset silmäsairaudet voidaan yleensä todeta koiralla 1–4 vuoden iässä, ja myös myöhemmällä iällä peilauksia suositellaan etenkin jalostuskoirille. Perinnöllisen harmaakaihin lisäksi rodulla on tavattu etenevää verkkokalvon rappeumaa (PRA). Suomessa tosin vasta yksi koira on todettu PRA-sairaaksi, mutta sairauden esiintymistä täytyy tarkkailla.

Kääpiöroduille tyypillisiä tuki- ja liikuntaelinten sairauksia kuten patellaluksaatiota ja reisiluun pään kuolioitumista (Legg-Perthesin tauti) tavataan kääpiöpinsereillä suhteellisen vähän. Patellaluksaatiossa polvilumpio siirtyy pois normaalilta paikaltaan. Sairauden vastustamiseen liittyy oleellisesti terveen rakenteen vaaliminen rodussa, sillä erilaiset takajalkojen rakennevirheet altistavat koiran polvilumpion luksaatiolle.

Maailmanlaajuisesti kääpiöpinserillä tavataan jonkin verran sydänsairauksia. Terveystulosten kerääminen rodusta mahdollisimman laajasti on tärkeää, jotta mikään sairaus ei pääse huomaamatta yleistymään.

Yleistä

Pienten lasten ei tulisi antaa leikkiä valvomatta pikkukoirien kanssa, sillä ohuet luut ovat alttiita murtumille. Kääpiöpinserille voi ja pitää silti tarjota aktiivinen elämä.

Kääpiöpinseri on vilkas ja liikunnanhaluinen koira, joka pysyy sporttisemmankin omistajan vauhdissa. Pienen kokonsa ja lyhyen turkkinsa ansiosta se on vaivaton ottaa mukaan matkoille. Rodun luonteessa esiintyy melko runsaasti hajontaa, joten pentua hankkivan kannattaa tutustua mahdollisimman moneen rodun edustajaan ja valita pentu hyvähermoisista vanhemmista.

Eläinlääkäri Petri Bäcklund

 

Lähteet:

Eerola T: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2004.

Grandjean D & Haymann Franck: The Dog Encyclopedia. Royal Canin, Diffo Print Italia, Torino, 2010.

Suomen kääpiöpinserit ry: Jalostuksen tavoiteohjelma 2007–2012

http://www.skpin.com/pdf/KPI_JTO_2007-2012.pdf

http://www.upei.ca/~cidd

 

Vastaukset


One Response to Kääpiöpinseri

  1. Pena says:

    Meillä nyt toinen käppänä.Ekalle tuli nisä syöpä ja jouduttiin helmikuussa -12 luopumaan.Nyt olemme uuden ”Iisalmen tytön”kans touhuttu.Ja virtaa kyllä löytyy.

The comments are closed.